Presidentti Trump pyörsi linjauksen siirtolaisperheiden hajottamisestavasta kun painetta tuli jo omastakinperheestä.
Yhdysvaltain päätös jättää YK:n ihmisoikeuskomitea ei yllätä, mutta symbolisesti se on merkittävä ja surullinen.
Valokuvilla on joskus vaikutusta suurvaltajohtajienkin linjanvetoihin. Myöhään keskiviikkona Yhdysvaltain presidentti Donald Trump asettui työpöytänsä taakse ja allekirjoitti määräyksen, joka hänen mukaansa ”tekee monet ihmiset iloiseksi”.
Ennen allekirjoitusta yhdysvaltalaisviestimissä liikkui usean päivän ajan valokuvia meksikolaislapsista, jotka nukkuivat lattioille asetetuilla patjoilla verkkohäkeissä lähellä Meksikon rajaa. Yhdysvaltalaisviranomaiset olivat pidättäneet heidän vanhempansa, jotka olivat tulleet rajan yli laittomasti. Lapset oli erotettu vanhemmistaan.
Kun kuvista nousi Yhdysvalloissa laaja kohu – jopa usea merkittävä republikaani nosti asiasta meteliä – ja kun vielä Trumpin puolison Melanian kerrottiin paheksuneen lasten kohtelua, presidentti päätti ottaa kynän käteen.
Käytännössä Trump kumosi hänen hallintonsa aiemman päätöksen. Vielä on kuitenkin epäselvää, mitä uuden päätöksen jälkeen tapahtuu niille yli parille tuhannelle lapselle, jotka jo tähän mennessä on erotettu vanhemmistaan. Heitä uusi määräys ei koske. Seuraava näytös asiassa nähdään ilmeisesti Yhdysvaltain kongressissa.
Poliittisesti viime päivien tapahtumissa on kiinnostavaa se, että Trump ainakin osittain peruutti onnettomaksi osoittautuneen päätöksensä. Lasten kaltoinkohtelu kuuluu nopeimpiin tapoihin suututtaa äänestäjät, ja Trumpin kerrotaan seuraavan herkeämättä suosionsa kehitystä.
Meksikolaislasten kohtelu ei kuulu tämän hetken maailman karuimpiin lapsikohtaloihin. Silti nyt nähdyt kuvat maasta, jonne on vuosisatojen aikana paettu vainoa ja kaltoinkohtelua, ovat hätkähdyttävä osoitus siitä suunnasta, johon Trump pyrkii Yhdysvaltoja johtamaan politiikallaan ja puheillaan.
Se tyrmistys, joka lasten kohtalosta nousi, kertoo onneksi, että kansakunnan ja poliittisen järjestelmän pohjalla olevia perusarvoja edelleen maassa kunnioitetaan.
Toinen merkittävä osoitus Trumpin politiikan kovuudesta on hänen tämänviikkoinen päätöksensä siitä, että Yhdysvallat lähtee YK:n ihmisoikeusneuvostosta. Se ei ehkä suoraan suista ihmisoikeustilannetta missään päin maailmaa rotkoon, mutta on symbolisesti merkittävä ja surullinen päätös.
Ajan hengelle kuvaavasti Yhdysvaltain YK-lähettiläs kuvasi neuvostoa ”poliittisten ennakkoasenteiden likakaivoksi”. Trumpin hallintoa on erityisesti närästänyt se, miten neuvosto on suhtautunut Israeliin. Epäilemättä päätöksen taustalla oli myös se, että myös YK on arvostellut sitä, miten Yhdysvallat on kohdellut Meksikon rajan yli tulleiden perheiden lapsia.
Neuvoston toiminnasta tuskin onkaan hankalaa löytää epäjohdonmukaisuutta siinä, miten se on eri valtioihin suhtautunut. Toinen asia on kuitenkin, ohjaako Yhdysvaltojen lähtö asiaa yhtään paremmalle tolalle.
Päällimmäiseksi jää vain vaikutelma siitä, että ihmisoikeudet ovat Yhdysvaltain nykyjohdolle kakkos- tai kolmosluokan asioita.