Eduskunnan ja kansanedustajien arvostus on monien mielipidetutkimusten mukaan alhainen. Kansalaisten luottamus ja kunnioitus poliitikkoja kohtaan on vähentynyt niin paljon, ettei se oikeastaan voi enää juuri aleta. Suunta kääntyy ylöspäin vain, jos poliitikot itse päättävät olla arvostuksen arvoisia.
Syitä vähenneeseen arvostukseen on monia. Osa johtuu yhteiskunnan muuttumisesta. Emme elä enää suljetun talouden lintukodossa. Mutta pääsyy kehnoon imagoon on kuitenkin kansanedustajissa itsessään. Ei riitä, että kansanedustaja on moraaliltaan kuin yksi meistä. Hänen on oltava meitä parempi.
Suuri osa edustajista täyttää kovatkin vaatimukset. Mutta sitten on niitä, että tekevät ja näkyvät liiankin kanssa. Omien ja valtion rahojen koplaamiset ja rattijuoppous ovat edustajalle sopimatonta käytöstä. Omien etujen ajaminen aiheuttaa katkeruutta. Päättyvällä vaalikaudella etenkin eduskunnan lisärakennusta ja palkankorotuksia on arvosteltu ankarasti.
Puolueet haalivat mielellään julkkiksia vaalilistoilleen. Tarkoitus tietenkin on, että laulajat, soittajat, painijat ja muut tv:stä tutut toisivat ääniä, mutta heidän pääsystään eduskuntaan ei olisi niin väliä. Kansaa ei kuitenkaan voi näin ohjailla. Se on nähty monesti. Jos äänestäjät haluavat eduskuntaan valtakunnanoikeudessa tuomitun tai virasta erotetun, se on kansan tahto. Siihen on tyydyttävä.
Suurta pelkoa julkkisvyörystä eduskuntaan ei silti ole. Tuoreen selvityksen mukaan vain joka viides voisi harkita äänestävänsä julkkista. Sinänsä julkisuus ei tee kenestäkään hyvää tai huonoa ehdokasta. Esimerkiksi Antti Kalliomäki on pätevä poliitikko, joka meni eduskuntaan urheilijan maineen turvin. Julkkisten on kuitenkin varauduttava siihen, että työ ei ole leikkiä, vaan raskasta ja vastuullista. Paluuta yrittävät entiset poliitikot poikkeavat muista julkkiksista. He tietävät, mihin ovat menossa.
Kansanedustajan työ ei keskity vain Helsinkiin eli lakien säätämiseen, vaan myös maakuntiin. Yhteydenpito äänestäjiin on kansanedustajalle elinehto. Jos edustaja hylkää äänestäjät, äänestäjät hylkäävät hänet seuraavissa vaaleissa.
Tämä osa kansanedustajan työstä voi olla monelle uudelle edustajalle suuri yllätys. Kehuja ei hevin tule, usein vain moitteita ja haukkuja. Valittaa ei auta, sillä kansanedustajien pitää olla kansalaisten tuntojen tulkki. Heidän on otettava äänestäjien viesti vakavasti eli vietävä eteenpäin päätöksiksi asti ne puutteet ja vääryydet, joita he yhteiskunnassa näkevät. Tämä on raskasta, mutta tekee samalla työn mielekkääksi.
paakirjoitus@kaleva.fi