Ylivieskan seutukunnan vanhat, ennen vuotta 1940 rakennetut talot ansaitsivat kirjansa. Teos Kirkolta kareille sisältää luettelon kaikkiaan 3 330 rakennuksesta. Useimmat kirjassa mainituista rakennuksista ovat kauniita, kaikki mielenkiintoisia.
Mahdollisimman monen niistä toivoisi pysyvän pystyssä myös tulevien sukupolvien ihasteltavaksi. Siihen niillä on rakennusteknisesti mahdollisuuksia, jos huolenpito on edes kohtuullista. Puu pysyy kuosissaan sen ajan rakennuksissa, mikäli katot ovat olleet kunnossa. Kosteutta ei ennen säilötty muovien eikä muidenkaan tiiviiden kuorien sisään.
Likikään kaikki arvokkaat rakennukset eivät sisälly suojeluohjelmiin, eikä niissä mukana olo olekaan aina tae talon säilymisestä. Esimerkiksi 1930- ja 40-lukujen taitteessa Kalajoelle rakennettu osuuskaupan talo on kaunis kuin karamelli, mutta omistaja KPO hakee lupaa sen purkamiseen.
Julkisivultaan joelle avautuva, Kalajoentien varrella seisova, tyyliltään puhdasta varhaisfunktionalismia edustava rakennus on ollut kylmillään vuodesta 1999. Sellainen tietää aina rapistumisen uhkaa. KPO haluaisi rakennuksen tontin viereisen marketin parkkipaikan laajennukseksi. Tosin paikkakuntalaiset eivät ole havainneet, että alueella olisi pulaa pysäköintitilasta.
Rakennuksessa on sijainnut myös ravintola, ja sen nimen mukaan talo tunnetaan ilmeeseensä sopivasti Kultakalan talona. Samantapaista toimijaa tai käyttöä esimerkiksi näyttelytilana haaveilee talon suojeluun nimiä keräävä rakennusperinneyhdistys Vanha Erkki. Yhdistykselle sopii toivottaa menestystä. Arvokkaan talon repiminen olisi häpeällistä.