Nadja Sumasen Hihnan päässä elämä-romaani kertoi melko perinteisen kaavan mukaisen tarinan. Siinä päähenkilö on rahapulasta kärsivä nuori, jonka vanhemmat eivät suostu lainaamaan rahaa lapsensa himoamaan puhelimeen, joka on enemmän kuin puhelin. Tarina kertoo kiintymisestä ja erilaisista asenteista, jotka vallitsevat novellin kolmihenkisessä perheessä.
Tarinan alussa tunteeni päähenkilön vanhempia kohtaan olivat hyvin skeptiset. He vaikuttivat pinnallisilta ja tekopyhiltä. ”[Vanhemmat] syytivät rahansa liikuntakeskusten jäsenmaksuihin, skandinaaviseen designiin ja luomuviineihin…” Pystyin muodostamaan kuvan kahdesta haahuilevasta oman elämänsä hiilijalanjäljen pienentäjästä ja Reilun Kaupan banaanien mussuttajasta. Päähenkilö ei itsekään arvosta vanhempiaan ja kuvailee heitä erittäin tyrmäävästi.
Kertomus jatkuu, ja mukaan liittyy Sauli ja Irmeli Purola. Kertoja päättää hankkia rahaa ulkoiluttamalla naapurissa asuvien Puroloiden elinvoimaista Pax-koiraa. Alkukohtaaminen Paxin kanssa ei ole ihanteellinen ja lenkki on yhtä tuskaa. Silti jokin voima sai päähenkilön jatkamaan työtään. Koin, että koirasta tuli kertojan elämän keskipiste, sydän, joka pumppasi uutta verta suoniin.
Myöhemmin päähenkilö saa kuulla Puroloiden elämää varjostavasta asiasta, Irmeli sairaudesta. Huoli Paxin kohtalosta dominoi päähenkilön elämää. Ampuuko Sauli Paxin? Vanhusten yksinäisyyttä käsiteltiin novellissa. Kuvailu siitä oli konkreettinen ja tarkka. Novellin rakenne on selkeä ja tarina rullasi vakaasti kohti huippukohtaa, ”Olin avaamassa porttia, kun näin Saulin ovella ase kädessä.” Mielestäni novelli oli hyvin toteutettu, ja siinä käsiteltiin muutamia kaikille ajankohtaisia asioita, muun muassa pakolaiskriisiä.
Henkilöhahmoista ehdoton suosikkini oli äiti. Häntä kuvailtiin värikkäästi, mutta kuitenkin virheitä tekevänä ihmisenä. Mielikuva isästä jäi taas suppeaksi. Olisin kaivannut parempaa kuvailua myös Irmeli Purolasta. Pidin siitä, kun päähenkilön asenne muuttui novellin edetessä, ja hänestä tuli paljon positiivisempi.
Novellia oli hauska lukea, koska kirjoitustapa oli raikas. Siihen sisältyi myös tärkeä opetus: Maailma on kuin muurahaiskeko, ja sekaan mahtuu kaikenlaisia ihmisiä. Olemme kuitenkin, myös hyvin samanlaisia. Rantaan huuhtoutuneella pakolaislapsellakin oli perhe. On tärkeää huolehtia muista ihmisistä, varsinkin heistä, jotka ovat kaikkein lähimpänä.
Silja Penttiä 8D, Espoo International School