Suomalaiselle muusikoiden suosimalle verkkosivulle ilmestyi myytäväksi harvinainen arvosoitin, luunvalkoinen, kauniisti ikääntynyt Fender Jazz Bass vuodelta 1966.
Englanninkielisessä ilmoituksessa myyjä kertoi perineensä soittimen muusikkoisältään tässä taannoin. Basso oli alkuperäisessä kunnossa, toisin sanoen keräilyharvinaisuus.
Tuohan pitää ostaa pois kuljeksimasta. Hintapyyntö on korkeintaan kuudesosa Fenderin todellisesta arvosta. Tämä parempaa sijoitusta ei voi tehdä Aasian pörssissäkään. Ilmoituksen alla on hotmail-osoite. Myyntipaikkakunnaksi on merkitty Helsinki. Ei kun toimeen.
Myyjälle pitää laittaa nopeasti sähköpostiviesti, että varaa soittimen ja kertoo, milloin soitinta voi tulla pääkaupunkiin katsomaan. Hieman kyllä kummastuttaa, millainen typerys myy vuosikertasoitinta pikkurahalla.
Tarvitsen rahaa
Myyjä vastaa muutaman tunnin kuluttua. Hän kirjoittaa, että jazzbasson katsominen ei valitettavasti onnistu. Hän, Alex, on englantilainen ja soitinkaunotar sijaitsee Lontoossa.
"No, miksi ihmeessä basso on myynnissä Suomessa", kysyn jatkoviestissäni.
"Kuulin kaveriltani, että Suomessa tämän saa heti kaupaksi. Hinta on matala, myönnän, mutta tarvitsen rahaa ÄKKIÄ (on eräitä bisnesasioita). Jos ostat heti, niin maksan kuljetuksen ja vakuutukset Suomeen."
Onpa anteliasta - ja epäilyttävää. Siinä sähköpostitellessamme huomaan, että basson myynti-ilmoitus on vaivihkaa kadonnut verkkosivulta. Ahaa, soitinta yritetään myydä vain minulle.
Rupean pelaamaan aikaa. Pitääpä katsoa, mihin Alexin kaupustelu johtaa. Naputtelen vastauksen: "En yleensä osta kitaroita näkemättä ja kokeilematta. Mutta lähetä basson sarjanumero ja lisää kuvia. Tutustun lähemmin."
Tehdäänpä kaupat
Alex lähettää sarjanumeron ja kuvia. Hän kertoilee soittimesta asiantuntevasti. Tietää Leo Fenderin tehtaan historian ynnä muuta.
Numeron perusteella basso todellakin ajoittuu vuoteen 1966. Kuvissa on hyvin säilynyt yksilö, 43 vuotta vanha instrumentti. Kertakaikkisen hieno peli soikioine virityskoneistoineen.
Kohta myyjä lähettää uuden viestin. Hän esittää, että mitäpä jos kaupanteossa käytetään erään verkkosivuston Purchase Protection -palvelua (ostosuojaus). Palvelu toimii niin, että ostaja tallettaa kauppasumman tietylle tilille, josta myyjä sen nostaa kunhan tuote on toimitettu ostajalle.
"Let´s make a deal", hän esittää.
Homma haisee vanhalle jugurttipurkille. Alexin mainitseman verkkosivuston ostosuojauspalvelu on lopetettu 2007.
Ota soitin ja lennä
Seuraavassa viestissä painotan omaa ehtoani: basso on nähtävä ennen kauppoja. Kysyn, miksi pitäisi luottaa hotmail-osoitteesta toimivaan tyyppiin? Google ei löydä Alexin nimellä mitään.
Miksi uskoisin, että Englannista tuleva pakkaus todella sisältää kuvien soittimen? Suomessa kansa on ammoisista ajoista varoittanut sorkkaeläimestä säkissä.
Teen ehdotuksen. Pyydän Alexia varaamaan halpalennon Stanstedista Tampereelle. Meno-paluu maksaa muutaman kympin.
"Maksan lentoliput. Näen basson ja teemme kaupat Tampereella. Syömme päälle mustat makkarat."
En kuule Alexista enää koskaan.