Matsutake-sienellä eli suomalaisittain männyntuoksuvalmuskalla on Japanissa yli tuhatvuotiset perinteet. Varhaisimmat kirjalliset maininnat matsutakesta onnen ja hedelmällisyyden tuojana ovat 700-luvun runoudessa.
1200-luvulta aina 1600-luvulle japanilaisessa kirjallisuudessa on kertomuksia ylhäisön matsutake-juhlista. Arvosientä oli tapana tuoda myös lahjaksi. 1600--1700-luvuilla matsutakea saivat syödä vain keisarillisen hovin jäsenet.
Kun maa demokratisoitui eikä matsutaken syömiseen enää tarvittu ylhäistä syntyperää, siitä tuli suosittu ja kallis sieni. Vuonna 1950 Japanissa poimittiin yli 6 000 tonnia matsutakea, mutta vuonna 1999 enää alle 150 tonnia.
Siitä, mistä matsutake-sadon taantuminen Japanissa johtuu, ei ole varmuutta. Syynä voi olla liikapoiminta -- etenkin se, että matsutake poimitaan mieluiten pienenä jolloin se ei ehdi tuottaa uusia itiöitä. Syytä on etsitty myös Japanin metsien muuttumisesta ja tehokkaasta metsänviljelystä, jossa käytetään matsutaken kumppaneiksi sopimattomia puulajeja.
Arvokasta sientä on moneen otteeseen yritetty viljellä, mutta ainakaan tähän mennessä siinä ei ole onnistuttu. Mykorritsa-sieniin kuuluva matsutake tarvitsee kumppanikseen elävän puun.