Ammattikoulutuksen suosio on nuorten keskuudessa kasvussa. Se on yksinomaan myönteistä. Maa tarvitsee myös käytännön ammattien taitajia.
Kymmenissä tuhansissa suomalaiskodeissa juhlitaan tänään hyvästä syystä ja hyvillä mielin. Monen juhlan keskipiste on valkolakkia kantava uusi ylioppilas. Hyväksytysti ylioppilastutkinnon suoritti tänä keväänä 29 000 nuorta. Suurella osalla heistä suuntana ovat akateemiset opinnot.
Kun ylioppilaat ovat vanhastaan keränneet suurimman näkyvyyden, vähemmälle ovat jääneet ammattiin valmistuneet. Heidän joukkonsa on tänä keväänä suurempi kuin ylioppilaiden: 32 000 valmistuu ammatillisista oppilaitoksista, vajaat 8 000 on suorittanut tutkinnon näyttötutkintona ja 3 600 on hankkinut tutkinnon oppisopimuskoulutuksessa.
Syyt tutkintojen erilaisiin arvostuksiin johtuvat perinteistä. Nyt asiassa on tapahtunut aiheellinen asenteiden tarkistus: on huomattu, että myös ammattiin valmistuminen on juhlinnan arvoinen asia. Yhtenä osoituksena tästä Kaleva julkaisee jälleen tänään pohjoissuomalaisista oppilaitoksista tänä keväänä ammattiin valmistuneiden nimet.
Ikääntyvä Suomi tarvitsee sekä akateemista työväkeä että käytännön taitajia. Jälkimmäisten koulutus kärsi vuosia imago-ongelmista. Esimerkiksi moneen teollisuustyöhön on liittynyt luotaantyöntäviä ennakkoluuloja ja virheellisiä käsityksiä työn sisällöstä. Nyt pahimmat harhakäsitykset ovat onneksi rapisseet.
Osoituksena tästä tänä keväänä tapahtui keikahdus kahden päävaihtoehdon suosiossa: peruskoulun päättäneistä suurempi osa haki nyt ammatilliseen koulutukseen kuin lukioon, edelliseen 33 600 nuorta, jälkimmäiseen 33 400. Ammatillisissa opinnoissa monet ennen vieroksutut alatkin ovat nostaneet suosiotaan. Esimerkiksi rakentaminen, konetekniikka sekä ajoneuvo- ja kuljetustekniikka kiinnostivat selvästi enemmän kuin vuosi sitten.
Luvuista voi päätellä, että nuoret suunnittelevat tulevaisuuttaan järkiperäisesti. Moni ammattiopintoihin hakeutuva pärjäisi mainiosti lukiossakin, mutta kun lyhyempi koulutus takaa lähes varman työpaikan ja vähintään kohtuulliset tulot, valinta kallistuu ammatilliseen koulutukseen. Sen arvon on havainnut myös moni valkolakin saanut: yli 7 000 nuorta pyrki tänä keväänä ylioppilaiden ammattikoulupaikoille. Peruskoulusta ammatilliseen koulutukseen menevät tietävät puolestaan sen, että tie on sitäkin kautta auki korkeakouluopintoihin asti.
Vain pari päivää ennen kevätjuhlia tuli julki brittitutkimus, jonka mukaan pitkästä kesälomasta voi olla koululaisille haittaa. Britannian, Kanadan ja Suomen koulujärjestelmiä vertaillut tutkimus arvioi, että pitkillä lomilla nuoret viettävät liian paljon aikaa ilman valvontaa, mikä edistää jopa nuorisorikollisuutta. Tutkimuksen tekijä pilkkoisi kouluvuoden viiteen kahdeksan viikon jaksoon.
Arviossa oppilaiden heitteillä olosta on totuuden siemen, mutta Suomessakin koulujen kesäloma on enää runsaat kaksi kuukautta. Täällä vallitsee suorastaan kansallinen konsensus siitä, että koululaisten pitää saada nauttia vapaudesta silloin harvoin kun säät ovat lämpimät ja luonto parhaimmillaan. Järin houkuttelevalta ei tunnu ajatus, että kesästä siirrettäisiin lomapäiviä vaikkapa huhtikuun tuuliin tai marraskuun sateisiin.
Koululaisten lyhyt kesäloma sotkisi perusteellisesti myös perheiden elämää. Työpaikoilla syntyisi loputtomia kiistoja siitä, ketkä saavat pitää lomaa koululaisten kesäloma-aikana. Suomessa toivotettakoon tästä eteenkinpäin kesän tullessa koululaisille pitkää, virkistävää lomaa.