Kalajoen Tyngän myllyosuuskunnan toimitusjohtajan Raimo Hihnalan ei tarvitse enää pelätä syyssateita. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kohteen vanhimpien rakennusten suojana on uusi, myllyn ainutlaatuista henkeä vaaliva peltikatto.
"Vanhan myllyn matalan osan sekä sahan katto vuotivat ja siitä tuli lahoamisongelmia", Hihnala kertaa.
Myllyosuuskunnan kaltaisille pienille toimijoille remonttipäätöksen tekeminen ei ole yksinkertaista: kattoremontin kustannusarvio oli 20 000 euroa. Aivan koko summaa Hihnala ei kaivanut myllyn kassasta. Hihnala haki ja sai korjausavustusta Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselta.
Vaikka avustus jäi 4 000 euroon, on Hihnala kiitollinen.
"Ylipäätään avustukset kannustavat pitämään rakennuksista huolta. Kyllä tälläkin myllyllä on todellista arvoa. Toista samanlaista ei Suomesta varmasti löydy", Hihnala vakuuttaa.
Edellinen anomus bumerangina takaisin
Edellisen kerran vasarat paukkuivat myllymiljöössä vuonna 1997. Myllyn korkea osa sai noin 10 000 euroa maksaneen uuden katon. Myös tuolloin Hihnala haki korjausavustusta, jota ei kuitenkaan myönnetty.
Hylkäyspäätös löytyy yhä Hihnalan arkistosta. Tuolloin avustukset ohjautuivat Tyngän myllyä kiireellisimpiin ja arvokkaampiin kohteisiin.
"Tyngän mylly ei ole suojeltu kohde, vaan huomioitu kohde. Sillä oli varmaan merkitystä, kun hylkäyspäätös tehtiin", Hihnala aprikoi.
Vuonna 1997 myllyllä piti korjata myös generaattorihuoneen välikaton lahoviat. Rahapulan vuoksi hankkeesta luovuttiin.
"Siinä olisi seuraava rasti", Hihnala naurahtaa.
Avustuksilla on paljon merkitystä
Korjausrakentaminen on ajankohtainen asia myös Raahessa. Yhdyspankin talon muutama vuosi sitten ostanut oululainen lääkäri ei halua nimeään julkisuuteen perhesyiden vuoksi.
Muuten hän kertoo mielellään korjaushankkeesta. Kun vanhaa taloa ryhtyy entisöimään, kannattaa lääkärin mielestä ensin oppia tuntemaan talon tunnelma.
Hän luonnehtii kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kiinteistön kunnostamista kymmenen vuoden mittaiseksi projektiksi. Nyt niistä on takana kaksi.
"Kahdeksan vuoden kuluttua talo täyttää sata vuotta. Jospa korjaushanke olisi silloin valmis. Työtä tehdään pienissä erissä, ettei työn aikana tulisi missään vaiheessa töpeksittyä", kiinteistön omistaja kertoo.
Aiemmin saatu Museoviraston avustus ja nyt tullut ympäristökeskuksen tuki ovat taloudellisestikin merkittäviä asioita, mutta suurin apu ja tuki tulee projektinvalvojien asiantuntemuksesta ja sen hyödyntämisestä.
Korjauskulut kohoavat hieman
Tuki on noin kolmannes, korkeintaan puolet kustannuksista. Tämä luo edellytykset sille, että korjaustoimenpiteet voidaan tehdä perinteisillä menetelmillä ja perinteisiä materiaaleja käyttäen.
"Ehkä korjausten kustannukset hieman nousevat, mutta samalla saadaan sellaisia tuloksia, joihin korjaustöillä pyritään."
Suunnitteluun on osallistunut myös Oulun yliopiston arkkitehtuurin osaston historian laboratorio. Talon katutaso tulee säilymään toimisto- ja liiketiloina.
Ullakolla on ollut squash-halli 1980-luvulta lähtien. Yläkertaan omistaja suunnittelee asuntoa, johon perhe mahdollisesti tulevaisuudessa muuttaa.