Oululaiset kultasepät uskovat, että kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kultakoruja päätyy jatkuvasti romukullaksi.
Kultaseppä Janne Kanniston mukaan entisöitävissä koruissa näkee selvästi aiempaa harvemmin vanhojen ja tunnettujen tekijöiden leimoja.
”Ennen romukultabuumin alkamista liikkeessäni kävi paljon asiakkaita, jotka halusivat teettää kihlasormukset esimerkiksi isoäidin vanhasta kahdeksantoista karaatin kultasormuksesta. Nyt sellaiset asiakkaat ja korut ovat kadonneet lähes kokonaan.”
Kullan hinnan ollessa korkealla vanhoistakin koruista hankkiuduttiin herkästi eroon. Vanhalla kultasormuksella saattoi tehdä ison tilin. Kanniston mukaan esimerkiksi 1900-luvun alun perinteinen kihlasormus saattaa painaa jopa kahdeksan grammaa.
”Moni romukullaksi korunsa myyvä ajattelee ensisijaisesti rahaa, ei sitä, kuka sormuksen teki ja kenelle.”
Romukultaa ostavat yritykset sulattavat kullan ja myyvät sen eteenpäin teollisuuden käyttöön. Suomalaisten myymää kultaa käytetään muun muassa reumalääkkeisiin.
Kultaseppä Jukka Räsänen sanoo, että kaikki kultaansa romuksi myyvät eivät tunne korujensa todellista arvoa.
”Harva tietää esimerkiksi perintökorujensa kulttuurista tai muotoilullista arvoa, eikä moni osaa sitä edes kysyä.”