Vapaana virtaavien arvokkaiden koskien suojeleminen voimalaitosrakentamiselta on maksanut valtiolle 78 miljoonaa euroa. Valtaosa summasta on mennyt suurille voimayhtiölle. Valtio on joutunut maksamaan niille korvauksia siksi, etteivät yhtiöt voi rakentaa aikoinaan hankkimilleen koskialueille voimalaitoksia.
Korvausten taustalla on 1980- ja 1990-luvuilla säädetyt vesistön suojelua koskevat lait, jotka muun muassa kieltävät uusien vesivoimalaitosten rakentamisen tietyillä vesistöalueilla. Lakien myötä kyseisten vesialueiden omistajien suunnitelmat voimalaitosrakentamisesta menivät mönkään ja ne hakivat valtiolta korvauksia asian vuoksi.
Suomen ympäristökeskuksen yli-insinööri Markku Ollila kertoo, että esimerkiksi Pohjolan Voima sai valtiolta noin 20 miljoonan euron korvaussumman. Voimayhtiö omisti muun muassa Iijoen vesistöalueita.
Myös yksityiset vesialueiden omistajat saivat korvausta. Tyypillisin korvaussumma oli noin 100 euroa.
Millainen voimala
olisi voitu rakentaa
Markku Ollila selittää, että korvaussumman suuruutta mietittäessä lähdettiin liikkeelle siitä, minkälainen voimalaitos kunkin vesialueen kohdalle olisi voitu rakentaa. Jokainen kohde arvioitiin erikseen ja arvioinnissa otettiin huomioon muun muassa se, kuinka paljon voimalaitoksen rakentaminen olisi tullut maksamaan ja kuinka suuren tuoton siitä olisi energiatuotannossa saanut.
- Tässä on haettu sitä hintaa, jonka voimayhtiö, joka haluaisi rakentaa kohteeseen voimalan, olisi valmis siitä maksamaan, Ollila perustelee.
Hänen mukaansa korvauksia maksettiin kaikkiaan 55:n yksittäisen kosken, jokijakson, vesistöalueen tai vesistöalueen osan omistajille. Kyseiset alueet sijaitsevat eri puolilla Suomea ja ne ovat ympäristöministeriön valitsemia.
- Lähtökohtana on ollut luonnon ja ympäristön suojelu. Tarkoituksena on ollut säilyttää virtaavia vesiä myös tuleville sukupolville, yli-insinööri perustelee.
- Pääosin nämä ovat olleet luontoarvoiltaan korvaamattomia vesialueita. Myös alueen kalataloudellisella-, matkailullisella-, maisemallisella- ja virkistyskäytöllisellä arvolla on ollut merkitystä, hän jatkaa.
Tällä haavaa koskien suojelusta ei enää makseta korvauksia. Markku Ollilan mukaan näissä koskien suojelua käsittelevissä laeissa määriteltiin aikanaan tietyt takarajat, mihin mennessä korvaushakemukset piti laittaa vireille. Valtio maksoi viimeiset korvaukset viime vuoden alussa.
- Tämä oli iso työmaa, varsinkin koskiensuojelulain toteuttaminen venyi tavattoman pitkälle jaksolle, hän kuvaa.