Voiko vanhuksen rinnastaa koneeseen tai kasvihuoneessa kasvatettavaan vihannekseen? Kyllä voi, jos joidenkin kuntien käytäntöjä katsotaan. Vanhustenkotien asukkaiden hoitoon ja toimenpiteisiin käytettävä aika sekä normit tarvikkeiden käytölle arvioidaan yhä tarkemmin. Vaippoja saa kulua mahdollisimman niukasti. Jos jollakin vanhuksella elimistö toimii poikkeuksellisesti, minkä kunta sille voi.
Samalla tavallahan lasketaan jonkin tuotteen valmistukseen käytettävä aika ja tarvikkeet. Tai vaikkapa kurkkujen kasvattamiseen tarvittava vesi ja lannoitteet. Vanhuksista ei voi odottaa edes tuottoa. Se on tietysti sietämätöntä nykyisenä tehokkuuden ihannoinnin aikana.
Alkuviikon uutisten mukaan muutama kunta liittyy taas joukkoon, joka lomauttaa koko henkilökuntansa pariksi viikoksi. Eräässä kunnassa jätetään sentään maatalouslomittajat työhön. Heidätkin kai vain siksi, että palkat tulevat Maatalousyrittäjien eläkelaitokselta.
Jossakin toisaalla vanhainkoti ja terveyskeskuksen vuodeosasto osuvat toukokuussa lomautuksen kohteeksi. Vanhainkodissa vähennetään esimerkiksi istumaan nostoa muutamaan kertaan viikossa. Näin harjoitetaan taas säännöstelyä, nyt ikäihmisten istumisen osalta.
Elämmekö me tosiaan sivistysvaltiossa? Onko vanhojen ihmisten kunnioitus katoamassa täältä kokonaan? Asiaan kylmästi suhtautuvien päättäjien kannattaisi muistaa, että hekin ikääntyvät joskus. Tuntuneeko sellainen heistä mahdottomalta.
Kuntaliiton tuore Kunta-Suomi -tutkimus kertoi asukkaiden tyytyväisyyden kuntien palveluihin parantuneen jonkin verran vuodesta 2000 vuoteen 2004. Tyytyväisyys on kuitenkin alhaisemmalla tasolla kuin 1996. Osan palveluista katsottiin huonontuneen myös viime vuosina. Vanhainkotipalveluissa tyytyväisyys oli notkahtanut pahimmin, 16 prosenttia vuodesta 1996.
Sama selvitys kertoi, että oman kunnan yhdistämistä johonkin toiseen karsastetaan, vaikka muuten liitoksiin katsottaisiin aihetta olevankin. Syyt liitosten vastustamisiin liittyvät useimmiten tunneseikkoihin, enimmäkseen kotiseutuylpeyteen.
Syitä on muitakin. Viikon ensimmäinen lukijalta tullut puhelu vakuutti siitä. Eräs oululainen mieshenkilö, käsittääkseni keskimääräistä enemmän koulutettu, ilmoitti tiukkaan sävyyn odottavansa lehdeltä nykyistä nuivempaa suhtautumista kuntaliitoksiin. "En halua, että tähän kaupunkiin liitetään yhtäkään ympäröivistä maalaiskunnista. En halua maksaa veroja niiden asukkaiden palveluiden rahoittamisesta." Kirjallisesti hän ei halunnut mielipidettään lähettää muiden lukijoiden iloksi, mutta kehotti auliisti käyttämään ajatuksiaan jutuissa.
Hänen mielestään pienissä ja taloudellisesti ahtaalle joutuneissa kunnissa korjataan nyt sentään satoa politiikasta, jota niissä on tietoisesti noudatettu. Sen hän suostui myöntämään, että Oulun naapurikunnat eivät ole taloudellisesti kehnossa jamassa. "Mutta ei mitään maakuntien kokoisia kuntia tähän maahan", kuului tiukka kielto. "Niissä kaupunkilaiset joutuvat hoitamaan maalaiskuntien konkurssipesät."
Ei hän varmasti ajatuksissaan yksin ole. Jokaisessa kuntaliitoksesta käytävässä äänestyksessä osa isomman osapuolen - kunnan tai kaupungin - asukkaista vastustaa aina yhdistymistä.
Suomi on pohjoismaisittain poikkeuksellisen tiheän kuntaverkon maa. Kumpi on tärkeämpi, oma kunnantoimisto ja siellä hallinnoiva väki vai saman verran suurempi määrä henkilökuntaa nykyistä isomman kuntayksikön vanhainkodissa ja siellä asiallinen hoiva?
Tiedänhän minä, että tuollainen kysymys on monien mielestä vääristä lähtökohdista asetettu. Silti teen sen. Kysyn sen siitä huolimatta, että joku maksajaksi joutumista pelkäävä vihastuu.