Byströmin talo on odottanut peruskorjausta siitä asti kun Oulun kaupunki sen osti 1968. Talon hallintaoikeus siirtyi Byströmien suvulta kaupungille syksyllä 1970.
Kaupungin rakennuttaja-arkkitehdin Kustaa Salmen mielestä rakennus pitää saada sangen pian peruskorjaukseen. Sitä ei saa missään tapauksessa päästää rapistumaan.
Byström jonottaa peruskorjausta kaupungin investointiohjelmassa. Vielä ei ole varmasti päätetty, onko vuosi 2003 vai 2004.
Peruskorjaustarve on olemassa riippumatta siitä, muuttuuko rakennuksen käyttötarkoitus vai ei. Nyt talo on sosiaali- ja terveystoimen käytössä, vaikka 1980-luvun lopulta saakka on ollut suunnitelmia liittää se osaksi nuoriso- ja kulttuurikeskusta.
Byströmin talo on Oulun puurakennuksista merkittävimpiä. Kivi- ja puuosasta muodostuva U:n muotoinen talo on osa upeaa Hallituskadun ja rantakortteleiden miljöökokonaisuutta, joka on jäänyt ehjäksi vanhasta puu-Oulusta.
Korvaamaton talo
Byströmin talo on yhtä korvaamaton kuin Reinilän talokin.
Ne ovat samaa ja eri asiaa. Molemmat ovat vanhaa puu-Oulua ja molemmissa on historiallinen pihapiiri säilynyt tunnistettavana. Erilaisia ne ovat siinä, että Byströmin talo on kauppakartano ja Reinilän talo on virkakartano, vertaa Kustaa Salmi.
Byströmin pihapiiri on ehjä kokonaisuus jo aikaisemmin peruskorjattuine sivurakennuksineen. Napiksi kutsuttu Byströmin sivurakennus peruskorjattiin ja sen peruskivien alla olleet hirsiarinat korvattiin betonikengillä talvella 1999. Napin alta löytyivät vanhat kiviperustukset, jotka kertovat tonttijaosta jo ennen Oulun vuoden 1822 paloa. Parin metrin syyvyydestä tehtiin lisäksi esinelöytöjä, reiniläistä keramiikkaa ja kaksi 1700-luvun alun piipunkoppaa.
Reinilän talo pihapiireineen on hyvin tärkeä yksittäisenä fragmenttina, rakennuksena. Byströmin kokonaismerkitys on siinä mielessä suurempi, että se on osa ehjänä säilynyttä kaupunkirakennetta ja ympäröiviä kortteleita.
Liian irrallisia ratkaisuja
Kustaa Salmen mielestä Byströmin talosta täytyy tehdä perusteellinen rakennushistoriallinen tutkimus ja kuntokartoitus. Tutkimus on mahdollista tehdä yhteistyössä Oulun yliopiston arkkitehtuurin osaston kanssa.
Vasta tutkimuksen pohjalta voidaan tehdä ratkaisuja, kuinka edetä peruskorjauksessa ja mahdollisessa huonetilajakojen palauttamisessa.
Näkisin, että Byströmin talossa on tehty sangen irrallisia ratkaisuja, jotka eivät välttämättä tue rakennuksen arvoa. Myöhempiä, selvästi huonoja ratkaisuja kannattaa harkita poistettaviksi ja rakentaa yhtenäisesti uutta, mitä kuitenkin aina tulee mukaan kun vanhaa korjataan.
Historialliset kuvat näyttävät, miten paljon Byströmin kiviosan julkisivu on muuttunut ullakkokerroksen vesikaton uusimisen kautta.
Kun kaupunki korjautti kiviosan vesikaton ilmeisesti 1970-luvulla, poistettiin ullakkotilaan kuuluneita julkisivun koristeosia ja ikkunoita kehyksineen. Rakennuksen ulkonäkö on Salmen mukaan muuttunut oleellisesti.
Vanhoista kuvista näkee, miten upea ja juhlava Hallituskadun julkisivu oli. Kivitalon symmetrinen, barokkinen keskiosa ulottui ullakkokerrokseen saakka. Nyt se on latistunut, kun julkisivu ikään kuin katkeaa räystäslinjaan. Kiviosa oli ennen muutostöitä ranskalaishenkinen. Siinä oli barokkirokokoon tyyppistä leimaa.
Salmi sanoo, että rakennuksen nykyinen tilanne on paljon huonompi kuin ennen muutostyötä. Siksi rekonstruktiota, yksityiskohtien palauttamista voisi miettiä.
Byströmin talon puuosan julkisivut sen sijaan ovat säilynyt hyvin aitoina, alkuperäisinä — pihan myöhempiä portaikkoratkaisuja lukuunottamatta.
Ullakosta kolmas kerros
Kiviosan ullakko on ihan selvä kolmas kerros. Kustaa Salmi painottaa, että tavattoman isokokoinen ullakko kannattaa ottaa käyttöön.
Olen kuullut kaupungin maalarimestarilta Leo Perkkiöltä, että aikoinaan kun talon maalaustöitä ja vesikaton uudistamistöitä tehtiin, katosi ullakkokerroksessa ollut upea vinssi. Vinssipuomi on yhä jäljellä, Salmi kertoo.
Vinssi oli Perkkiön mukaan niin hieno, että häntä harmitti sen katoaminen. Sitä on etsitty jälkikäteen, mutta mistään ei ole löytynyt, ei edes urakoitsijalta.
Salmi kuvaa mystisesti kadonnutta vinssiä harvinaiseksi detaljiksi vanhan kauppakartanon julkisivussa.
Se kertoo, että ullakko on ollut varastokäytössä. Se ei ole ollut vain ullakko. Myös tästä syystä ullakon uudelleen käyttöä kannattaa pohtia, kun talo peruskorjataan.