JOENSUU Mika Halvari on arvoitus, iso arvoitus - henkilötietojen mukaan 135 kiloa.
Mika Halvari, 32-vuotias kuulantyöntäjä, on julistettu kaksi kertaa entiseksi kuulantyöntäjäksi, ja siinä hän vain on ja pyörii kuula kädessään. Halvarin ura jatkuu kahdesta akillesjänteen katkeamisesta huolimatta.
Halvari on iso arvoitus muutenkin kuin vain kokonsa vuoksi. Kukaan ei oikein tunnut tietävän, mitä kemiläisen korvien välissä liikkuu, mitä mies tavoittelee ja kuinka tosissaan hän on. Mies ei ole omista asioistaan kovin kovaan ääneen huudellut.
Kalevan kisojen kuulakarsinnan jälkeen Halvari avaa arvoitustaan, mutta vain vähän. Kuulamiehellä on kiire syömään ja lepäämään päivän ajomatkan ja karsintakisan jälkeen. Parkkipaikalle marssivan jätin olemus kertoo kuitenkin jotakin: Halvari ei ole leikissä mukana ihan leikkispäiten.
"Motiiviko?" Halvari toistaa lenosta heitetyn kysymyksen ja melkein pysähtyy.
"No sehän on korkea. Kun on terve, niin urheileminen on kivaa."
Tänään kivaa on tiedossa koko rahan edestä: Kalevan kisoissa työnnetään kuulan mitaleista ja ennen kaikkea käydään ankaraa vääntöä kahdesta jäljellä olevasta EM-kisapaikasta.
"Katsotaan loppukilpailun jälkeen lisää, jos on aihetta. Mutta nyt on nälkä ja nyt mä meen", Halvari heilauttaa.
Mieli tekee
EM-kisoihin
Ensimmäisen kerran Mika Halvari julistettiin entiseksi kuulantyöntäjksi olympiavuoden 1996 talvella. Akillesjänne katkesi Kemin Junkohallissa kesken harjoitustyönön. Paukahdus vain kaikui hallin nurkissa.
Halvari oli kaikkien hämmästykseksi mukana jo Atlantan olympiaringissä. Edellisvuoden MM-hopeamitalisti hävisi kuitenkin taistelunsa aikaa vastaan. Kunto oli keskentekoinen.
Toisen kerran muistokirjoituksia Halvarin kuulantyöntöurasta kirjoitettiin kesällä 2000, kun sama akillesjänne katesi Lappeenrannan eliittikisoissa. Ratakärryn lavalla Halvari puri huultaan ja suunnitteli jo tulevaisuuttaan. Ei kunnon kemiläinen kahteen akillesjänteen katkeamiseen kaadu, vaikka paluun voikin luokitella pieneksi lääketieteelliseksi ihmeeksi.
Kuulakarnevaaleilla heinäkuun alussa Halvari ylitti 20 metrin viivan 18 sentillä.
"Taitaa olla kahdesti akillesjänteensä katkasseiden maailmanennätys", Halvari heitti.
Huumorista huolimatta kemiläinen on tosissaan. Ääneen hän ei sitä sano, mutta ei hän voi sitä piilottaakkaan: miehen mieli tekee Müncheniin kilpailemaan Euroopan valioiden joukkoon.
Haaste on kova. Halvari ei saa tänään päästää loppukilpailussa edelleen muita kuin kisapaikkansa jo varmistaneen Arsi Harjun ja yhden muun työntäjän, käytännössä Ville Tiisanojan. Karsintakisassa Halvari työnsi 19.15, jolla oli kolmas. Pisimmän kaaren leiskautti Conny Karlsson 19.53.
Epävarma
tekniikka
Jos on Halvari arvoitus, niin sitä on myös miehen todellinen kuulakunto. Kesän paras 20.18 ei ole parasta mahdollista Halvaria.
"Tekniikan kanssa on ongelmia", Halvari ehtii sanoa ennen parkkipaikalle marssimistaan.
Ison miehen työntäminen näyttää varovaiselta ja liikeradat suppeilta. Tosin iso mies ei mahdu pienessä ringissä kovin laajoja kaaria pyörimäänkään.
"Suppeus on ollut yksi pulma, mutta ei se nyt siitä ole kiinni. Työntö pitäisi saada menemään eteen päin", Halvari sanoo.
Halvari on monta kertaa uransa aikana muistutanut siitä, kuinka herkkä laji kuulantyönö on. Varsinkin pyörähdystyylillä kaikki on pienistä asioista kiinni. Onnistuneeseen saatikka täydelliseen työntöön pitää natsata miljoona pientä asiaa juuri oikeille kohdilleen juuri oikeaan aikaan.
"Se on huomennakin ihan päivästä kiinni. Välillä tekniikka ja työntäminen ovat tuntuneet hyvältä - niin kuin esimerkiksi tänään lämmittelyssä."
Jos ne pienet asiat ovat tänään kohdallaan, kaikki on mahdollista. Mika Halvari voi hyvinkin juhlia uransa neljättä Kalevan kisojen voittoa. Tai sitten ei.
