Luin Kalevasta Henrik Aholan ironisen ja ajankohtaisen tekstin, jonka esimerkit voivat toteutua internetiin kytkeytyvien kuluttajalaitteiden ja -tuotteiden yleistyessä.
Esineiden internetissä laitteet ja tuotteet viestivät keskenään. Tällöin suurille toimijoille kerääntyvä tieto (data) on myös liiketoimintaa, jossa dataa kaupataan eri tarkoituksiin.
Kerättävää data ja siitä louhittavaa tietoa voidaan pahimmillaan käyttää vaikkapa mielipiteiden muokkaukseen. Kuitenkin data on myös tulevaisuuden keskeisempiä tuotantovälineitä.
Data voidaan valjastaa myös auttamaan erilaisten arjen palvelutarpeiden havaitsemisessa. Tarpeita löytyy niin vanhuspalveluissa kuin tavallisen perheen hyvinvoinnissa, ajankäytössä ja elämänlaadussa. Tarpeen täyttävä palvelutyö luo lisäarvoa datan ollessa yksi keskeisistä tuotantovälineistä.
Internetiin kytketyt esineet voivat tulevaisuudessa tuottaa Aholan mainitsemia toiminnallisuuksia. Joka hampaankolon harjauksen huolehtivan hammasharjan, puutteet ilmoittavan jääkaapin, jääkaapin sisällöstä reseptiehdotukset voi tehdä hella.
Keskeistä ei ole mitä voidaan tehdä, vaan kuka tekee, itse vai palveluna toiselta ostettuna?
Esimerkiksi omakotitalon harjakatto voi ilmoittaa, milloin se pudottaa lumilastinsa omakotitalon käytäville tai oven eteen. Lumikola voi muistuttaa löytyvänsä varastosta, sieltä auton renkaiden takaa. Nykylaitteet ovat kuitenkin vielä yksinkertaisia.
Yhteistä Aholan esimerkeille on, että laitteet huolehtivat asioista ja välittävät dataa, mutta tekevät harvemmin käytännön palvelutyötä. Lumikola ei kolaa itse, oli se kuinka älykäs hyvänsä. Robottilumilinko maksaa, eikä kuitenkaan poista maahan jo jäätynyttä lumikasaa ennen asukkaan kotiintuloa työpäivän jälkeen.
Ihmisten suorittamia palveluita tarvitaan vielä pitkään. Esineet voivat välittää tähän dataa.
Datasta louhittu tieto on palveluiden tuotantoväline siinä missä internetiin kytkeytyvät esineetkin. Keskeistä on, kuka kerää sekä käyttää dataa ja mihin tarkoitukseen.
Haluammeko antaa myös laitteidemme tuottaman datan suuryrityksille, kuten teemme käyttäessämme internetin ”ilmaispalveluita” (kuten Facebook) vai voisimmeko omistaa laitteidemme tuottamaa dataa myös itse?
Myös valtio rajoittaa datan keräämistä ja käyttöä jopa liiallisuuksiinkin menevällä yksilönsuojalla ja lainsäädännöllä. Johtaako tämä lopulta valtion monopoliin?
Datamme omistavien suuryritysten tai datamme käyttöä ohjaavan valtion sijaan tarvitsemme uusia tapoja käyttää ja tarjota palveluita, joka näyttää meille datamme arvon.
Data on arvokas tuotantoväline, jonka voisimme omistaa laajapohjaisesti, jokainen itse. Voisimme jokainen valita millaiseen käyttöön dataamme myymme.
Lähellä toimivaa pienyrittäjää puolestaan tukisi mahdollisuus tarjota palveluita datastamme louhittuihin palvelutarpeisiimme. Yrittäjällä olisi vapaus tarjota ja meillä olisi vapaus valita, vaikkapa se lumen kolaus ja jääkaapin täyttäminen.
Vesa Partanen
Kajaani
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.