Ruotsalainen historian tutkija Peter Englund on saanut kirjoilleen huikeita myyntilukuja yksinkertaisella oivalluksella. Hän on kuvannut esimerkiksi kolmekymmenvuotista sotaa ja Pultavan taistelua tavallisen yksilön näkökulmasta, ei pelkästään kuninkaiden ja kenraalien tasalta.
Englundin kirjojen Suomessakin saama suosio kertoo, että tällaista otetta on kaivattu. Tavallaan jo Väinö Linnan Tuntematon Sotilas ja Täällä pohjantähden alla toteuttivat vastaavaa ideaa fiktion keinoin. Esillä oli yksilö historian murroksessa, ei tuo murros itsessään.
Suomen historiasta laajemmin ei kuitenkaan ole ollut saatavilla esitystä, jossa pääpaino olisi ihmisissä ja heidän tavallisessa arjessaan. Tämän vuoksi uusi kirjasarja suomalaisen arjen historiasta on merkittävä avaus.
Kansakunta on elänyt jo kovin pitkään ennen kuin historian tutkijat ovat havahtuneet huomaamaan, että tähän asti tarjottu kuva menneisyydestä on ollut kovin kapea, tyypillisesti paikallishistorioita ja kansantutkimusta lukuunottamatta. Museoissakin merkkimiesten saleja kiinnostavampaa antia ovat usein jäljitelmät tavallisten ihmisten asuinoloista eri vaiheissa.
Historiantutkimuksen uusi ote kielii myös siitä, että perinteinen lähestymistapa on vuosien mittaan ammennettu varsin kuiviin. Sen sijaan historiaa itsessään ei suinkaan ole tyhjennetty, vaan uusia näkökulmia voi aina löytää ja uusia löytöjä tehdä. Kyseessä on eräänlainen historian demokratisointi.
Esimerkiksi Kierikin kaivauksiin on tänä kesänä tunnettu suurta mielenkiintoa. Sekin kertoo historian vetävän, jos pönötyksestä päästään eroon.