Arvio: The Hit­man’s Bo­dy­guard on vanhan liiton toi­min­ta­ko­me­dia

The Hitman’s Bodyguard jatkaa 1980-luvulla suosioon nousseiden kamuelokuvien perinnettä. Huuli lentää ja ruumiita tulee.

Ryan Reynolds ja Samuel L. Jackson pistävät kunnolla tuulemaan kamuelokuvassa The Hitman’s Bodyguard
Ryan Reynolds ja Samuel L. Jackson pistävät kunnolla tuulemaan kamuelokuvassa The Hitman’s Bodyguard
Kuva: Jack English

Elokuvat: The Hitman’s Bodyguard, Yhdysvallat 2017. Ohjaus: Patrick Hughes. Käsikirjoitus: Tom O’Connor. Pääosissa: Ryan Reynolds, Samuel L. Jackson, Elodie Yung, Gary Oldman. Kesto 1 h 58 min. – Plaza & Star, Oulu.

Niin sanotut kamuelokuvat kohosivat valtavaan suosioon Hollywoodissa 1980-luvun kuluessa.

Tätä nykyä monien jo klassikoina pitämät Walter Hillin 48 tuntia (1982) ja Richard Donnerin Tappava ase (1987) olivat lajityypin kaksi menestyksekkäintä prototyyppiä.

Kamuelokuvalle tunnusomaista on kahden epätodennäköisen henkilöhahmon – jotka aluksi eivät voi sietää toisiaan lainkaan – välinen liitto tai yhteistyö. He voivat olla molemmat poliiseja, mutta useimmiten yksi heistä on poliisi ja toinen rikollinen.

Raaka toiminnallinen väkivalta ja suulas huulenheitto ovat myös erittäin tärkeitä aineksia kamuelokuvan reseptissä.

Kun The Hitman’s Bodyguardia katselee, siitä tulevat nopeasti mieleen 1980-luvun huippuvauhdikkaat ja ultraväkivaltaiset kamuelokuvat.

Deadpoolin myötä huimaan menestykseen ampaissut Ryan Reynolds on ”AAA-luokan” henkivartija Michael Bryce, joka menettää inhimillisen erehdyksen tähden arvostetun asemansa. Vaikka Bryce onkin pesunkestävä jenkki, hän silti asuu ja työskentelee Lontoossa.

Brycen ex-tyttöystävä, Interpol-etsivä Amelia Roussel (Elodie Yung) joutuu hengenvaaralliseen tilanteeseen syytteessä olevan valkovenäläisen diktaattorin Vladislav Dukhovichin (Gary Oldman) taustajoukkojen suorittamista kostohyökkäyksistä.

Roussel ja Interpol yrittävät viedä amerikkalaisen salamurhaajan, Darius Kincaidin (Samuel L. Jackson) hengissä Haagin kansainväliseen sotarikostuomioistuimeen, vaikka tämä jalkavammastaan huolimatta vain irvailee heille. Jalkavamma ei kuitenkaan vanhaa kettua juuri hidasta.

Uransa huipulta pohjalle pudonnut Michael Bryce osoittautuu Rousselin ainoaksi toivoksi yhä tukalammaksi käyvässä tilanteessa, etenkin kun Dukhovich yrittää saada Kincaidin hengiltä hinnalla millä hyvänsä.

Tästä seuraa raivoisa pakomatka ja ajojahti, jonka varrella huuli lentää, turpiin annetaan ja ruumiitakin syntyy kasoittain.

Katsoja saa selville, että painokelvotonta tekstiä suustaan suoltavasta Kincaidistä löytyy yllättäen myös romanttisempi puoli. Kincaidin parempi puolisko, Sonia (Salma Hayek) kun viruu kaltereiden takana juuri hänen vuokseen.

Bryce ei haluaisi mielellään kuunnella parisuhdevinkkejä ammattitappajalta, joka yrittää karata aina kun sopiva tilaisuus avautuu.

The Hitman’s Bodyguard ei suinkaan yritä keksiä kamuelokuvien loppuun palanutta pyörää uusiksi. Siitä huolimatta se on monin paikoin erittäin hauska, erityisesti juuri Reynoldsin ja Jacksonin keskinäisen kemian ansiosta.

Tämän lisäksi elokuvan toimintakohtaukset ovat monin paikoin nautittavia, aina alun lontoolaisen esikaupungin tulitaistelusta loppupuoliskon monitasoiseen takaa-ajoon Amsterdamissa, missä revitellään samanaikaisesti autoilla, moottoripyörällä ja muskeliveneellä.

Loppuratkaisu venyttää hieman liikaa kestoa, mutta ei ärsyttävissä määrin.

Kriitikko kiteyttää

Hyvää: Elvyttää klassisen kamuelokuvan hurmiollisen hauskalla ja toiminnallisella tavalla. Toimii pääasiassa Ryan Reynoldsin ja Samuel L. Jacksonin mainion yhteiskemian ansiosta. Ohjaaja Patrick Hughes tuntuu tietävän, miten nostalgista toimintafania kosiskellaan.

Huonoa: Itse konsepti ei ole

29

kovinkaan omaperäinen. Gary Oldman tekee aina kelpoja konnahahmoja, mutta hän ei saa kehitettyä roolihahmoonsa mitään uutta tällä kertaa. Elokuvan raaka väkivaltaisuus voi tulla monille yllätyksenä – kaiken huulenheiton keskellä – ja se olisi voinut olla myös vartin

29

lyhyempi.

Ilmoita asiavirheestä