Omilla teillä
★ Kerran laivalla naapurihytistä kuului kaikki seinän läpi. Pariskunta syytteli ja kiroili koko yön rauhoittuen välillä toistelemaan latteita parisuhdeteorioita.
Kain ja Marjaanan yhteisen mökkiloman katkeaminen ennen alkamistaan tarjoaa kiinnostavan lähtökohdan Radioteatterin 11-osaiselle kuunnelmalle.
Sitten Janne Virtasen ohjaama Omilla teillä hyytyy nopeasti rasittavuuteensa. Kun ei huvita kuunnella riitelevää pariskuntaa, ei sitä draamanakaan jaksaisi.
Aluksi tarina tempaa mukaansa ärsyttävistä puheista huolimatta. Kolmannen osan kohdalla lupaus liukenee psykedeliaan päähenkilön muuttuessa hevoseksi. Siinä hirnahtelussa alkaa miettiä, ollaanko tässä menossa johonkin.
Ennakkokuuntelussa olivat vain osat 1–3 ja 11. Näiden perusteella pariskunnan tiet erkanevat ja palaavat yhteen tavalla, jota ei voi pitää järin yllättävänä.
Dialogi vilisee latteuksia
Pahiten jäytää latteuksia ja itsestäänselvyyksiä vilisevä dialogi, jonka voi tietenkin halutessaan kuunnella ironiana: noinko tylsiä ja ärsyttäviä mekin olemme? Se on kuitenkin laiha lohtu.
Tuukka Huttunen (Kai) ja Marika Heiskanen (Marjaana) eivät saa kankeaa käsikirjoitusta nousemaan lentoon. Inga Sulin tekee Kain äitinä karrikatyyrimäisen ällöttävän tädin roolin.
Mahdollisesti olen ulkona kohderyhmästä tai väärässä mielentilassa, kun en saa tästä haluamaani irti sen enempää kuunteluviihteenä kuin terapeuttisena parisuhdekokemusten peilinä. Kuuntelipa illalla sängyssä tai päivällä töissä, koko ajan nyppii.
Yle Radio 1 klo 15.00 ja Yle Areena