Vahva ja vivahteikas Saamelaisveri-elokuva pääsee syvälle kipeään ja kompleksiseen aiheeseensa
Elokuvat Saamelaisveri (Sameblod), Ruotsi 2016. Ohjaus & käsikirjoitus: Amanda Kernell. Kuvaus: Sophipa Olsson & Petrus Sjövik. Pääosissa: Lene Cecilia Sparrok, Mia Erika Sparrok, Maj-Doris Rimpi. – Plaza & Star, Oulu.
Uumajalaislähtöisen, nykyään Kööpenhaminassa asustavan Amanda Kernellin, 31, esikoisohjaus Saamelaisveri on ajatuksia herättävä ja vahva draama. Kasvutarina sijoittuu aikaan, jolloin saamelaisia holhottiin ja sorsittiin rotubiologisin perustein.
Saamelaisten uskottiin olevan alemmalla kehitystasolla kuin valtaväestön, jopa heidän mahdollisuuksiaan pärjätä kaupungissa epäiltiin.
Isänsä puolelta saamelaisen Kernellin itsensä käsikirjoittama Saamelaisveri alkaa kehystarinalla, jossa Christina (Maj-Doris Rimpi) matkaa vastentahtoisesti Ruotsin Lappiin sisarensa hautajaisiin.
Vanhus kieltää kytköksensä seudulle ääneen, mutta jylhissä tunturimaisemissa hän palaa menneeseen ja päästää tukahduttamansa tunteet irti.
Vielä 1930-luvulla Christina oli Elle Marja -niminen saamelaistyttö (Lene Cecilia Sparrok), jonka oli tarkoitus jatkaa suvun perinteitä poronkasvattajana.
Tiukkakurisessa saamelaiskoulussa kaukana kotoa vietettyjen pitkien lukukausien aikana mieli kuitenkin muuttui.
Halventavat ja rasistiset kokemukset saivat tytön häpeämään lappalaisuuttaan ja soluttautumaan valtaväestöön, ruotsalaistumaan.
Asetelma oli monin tavoin ristiriitainen, eivätkä asiat tapahtuneet helposti.
Kun koulussa esimerkillisesti menestynyt Elle Marja kertoi opettajalleen (Hanna Alström) omista haaveistaan suunnata Uppsalaan jatko-opintoihin, opettaja ei tukenutkaan tyttöä.
Oman identiteetin muokkaaminen taas edellytti peittelyä ja valehtelua.
Kaikista pahinta oli se, että ratkaisu tiesi verisiteiden katkaisemista iäksi.
Kernellin keskeinen kysymys on, voiko ihminen muuttaa itsensä joksikin muuksi.
Vastauksen hän jättää katsojan pohdittavaksi.
Saamelaisveri itsessään nimittäin tuntuu ymmärtävän yhtä lailla niitä, jotka ovat toimineet Christinan tavoin ja jättäneet saamelaisyhteisön, ja niitä, jotka ovat jääneet.
Se ei silti tarkoita, että lopputulos olisi mitenkään kompromissi.
Ensi viikolla 19 vuotta täyttävä Lene Cecilia Sparrok on ollut Kernelliltä aivan loistava löytö pääosaan.
Norjalaissyntyisen ja itsekin porohommissa kouliutuneen Sparrokin kasvoissa ja koko olemuksessa on jotain hyvin valovoimaista ja lumoavaa.
Toistuvissa tiukoissa lähikuvissa hän onnistuu ilmentämään kokemattoman joskin määrätietoisen ja uteliaan tytön ajatuksia ja tuntemuksia herkästi ja uskottavasti.
Se, että Elle Marjan pikkusiskoa näyttelee Lene Cecilian tosielämän pikkusisko Mia Erika Sparrok, ei ainakaan vähennä suorituksen uskottavuutta.
Muutenkin kaikkia elokuvan saamelaisia näyttelevät oikeat saamelaiset.
Elokuvafestivaaleilla Saamelaisveri on menestynyt hyvin. Helmikuussa se voitti parhaan pohjoismaisen elokuvanDragon-palkinnon Göteborgissa, ja parhaillaan se on ehdolla Euroopan parlamentin Lux-elokuvapalkinnon saajaksi.
