Suomen kantaesitys
Oulun kaupunginteatteri: Merenkulkija. Käsikirjoitus Conor McPherson. Suomennos Kari-Pekka Toivonen. Ohjaus Toni Wahlström. Lavastus ja puvut Jyrki Seppä. Äänisuunnittelu Kati Ylinen. Valosuunnittelu Elina Romppainen. Rooleissa: Mikko Leskelä, Joose Mikkonen, Hannu Pelkonen, Janne Raudaskoski, Risto Tuorila (vierailija.) Pieni näyttämö 9.9.
Kuka uskoo kummitustarinoihin? Irlannissa niitä viljellään. Dublinilaisen Conor McPhersonin näytelmä Merenkulkija (2006) on aikuisten kummitusjuttu, jonka pohjalta möyrii esiin sama saksalaisen kansantaruston saatanallinen demoni kuin GoethenFaustissa.
Teatterinjohtaja Kari-Pekka Toivosen tekstilöytö ja käännös näyttäytyykin väljäksi Faustin päällekirjoitukseksi.
Rinnastus lisää syvyysnäköä, jos sukellus on muuten viinanhuuruinen. Näytelmän tragedian, miesjoukon solidaarisuuden ja veijarimaisen komedian kokeminen ei Goetheen kompastu. Piru on merrassa, mutta McPhersonilla on lisäksi uusia koukkuja ongessaan ja paljon viinaa laseissa. Tässä näytelmässä pontikka puhuu ja viski filosofoi. Ja ruma sana sanotaan niin kuin se on.
Ensin demoni, sitten itse piru. Mephistopheles on kokenut niin monia muodonmuutoksia näyttämöllä, että vain taivas on kattona. Goethen loppuiän kotikaupungissa Weimarissa Mephistopheles veti Euroopan kulttuuripääkaupunkivuonna 1999 ylleen mustan nahkahaalarin. Lavastaja-puvustaja Jyrki Seppä pukee paholaisen tyylikkäämmin kuin muut henkilöt: miesten pukuun ja verenpunaiseen solmioon.
Piru ei ole lopulta tervetullut vieras Harkinin veljesten kotiluolaan. Vaikka legendan mukaan se vaanii vain niitä, jotka ovat jo kirottuja.
Viskikrapula ja kauhutarinat ovat tiukka ja raaka yhdistelmä. Vieraileva ohjaaja Toni Wahlström on saanut Oulun kaupunginteatterin miesviisikon replikoimaan luontevasti ja tärisemään darrassa varsin uskottavasti. Elämä on joukolla niin rempallaan, että katsojan tunneskaala heilahtelee säälistä vastenmielisyyteen ja ahdistuksesta myötähäpeään. Nauraakin saa. Tai naureskella.
Juopottelun alta törröttää kuitenkin elämän tarkoituksen ja onnen etsijän luuranko.
Jouluaaton aikana ollaan hiprakassa, jurrissa ja kännissä. Tämä onnistuu Richard Harkinilta (Hannu Pelkonen) ja Ivan Curryltä (Mikko Leskelä). Janne Raudaskosken Sharky on se, jota roustataan eniten ja Joose Mikkosen Nicky Giblin huolettomin velikulta. Ja sitten on Risto Tuorilan salaperäinen ja charmantti Mr. Lockhart, joka tietää enemmän kuin voisi.
Jyrki Sepän lavastus tuo Irlannin Ouluun, kiitos Killian’s-, Beamish- ja darts-taulujen.
Merenkulkijaa voi suositella muillekin kuin irkkuviskin ja irkkukulttuurin kannattajille.
Eeva Kauppinen
Arvio julkaistiin Kalevassa sunnuntaina 11. syyskuuta.
Kriitikko kiteyttää
Hiprakkaa: Blended: psykologinen trilleri ja Turmiolan Tommi.
Krapulaa: Replikoinnin volyymi on välillä turhaa huutoa.