Elokuvat Valerian and the City of a Thousand Planets 2D/3D, Ranska 2017. Ohjaus: Luc Besson. Käsikirjoitus: Luc Besson, Pierre Christin ja Jean Claude Mézières perustuen heidän sarjakuvaansa. Pääosissa: Dane DeHaan, Cara Delevingne, Clive Owen, Ethan Hawke ja Rihanna. Kesto 2 h 17 min. – Plaza & Star, Oulu.
Valerian and the City of a Thousand Planets on ollut Ranskan tunnetuimman elokuvavisionäärin, käsikirjoittaja-ohjaaja Luc Bessonin unelmaprojekti vuosikymmenien ajan. Hän luki Pierre Christinin ja Jean Claude Mézièresin sarjakuva-albumit jo pikkupoikana 1960-luvun lopulla.
Vuonna 1967 alkanut sarjakuva viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhlaansa.
Valerian esitteli kiehtovan ja eksoottisen sarjakuvamaailman, jonka toteuttamisesta eri elokuvantekijät ovat haaveilleet jo pitkään. Mutta sitä ei voida tehdä halvalla valkokankaalla.
Ei siis ole mikään ihme, että Valerian on Ranskan kaikkien aikojen kallein elokuvatuotanto. Besson on halunnut pitää sen teossa kaikki langat tiukasti omissa käsissään.
2700-luvulle sijoittuvan elokuvan alkumetreillä majuri Valerian (Dane DeHaan) näkee kauniista Pearl-rodun muukalaisista ja näiden planeetan tuhosta hämmentävän unen, joka liittyy oheisesti pääjuoneen.
Valerian toimii kumppaninsa kersantti Laurelinen (Cara Delevingne) kanssa suunnattoman kokoisen Alpha-avaruusaseman galaktisina vartijoina.
Naistenmiehen maineestaan huolimatta Valerian on pohjattoman rakastunut omapäiseen ja hänen viettely-yrityksiään torjuvaan Laurelineen, ja toivoo myös saavansa kaunottaren omakseen.
Alphassa lukuisat eri muukalaislajit universumin eri kolkista elävät sopusoinnussa, jakaen keskenään tietotaitonsa ja kulttuurinsa.
Valtaisan avaruusaseman sisällä kasvava tuhoisa voima uhkaa kuitenkin kaikkien rauhaa ja olemassaoloa.
Clive Owenin esittämä komentaja Filitt määrää Valerianin ja Laurelinen ottamaan uhasta tarkemmin selvää.
On varsin ilmeistä, että Luc Besson on lähtenyt Valerianilla tavoittelemaan James CameroninAvatarin kaltaista massiivista tieteisspektaakkelia.
Valitettavasti liian monien juoniainesten ja kliseiden määrä hämärtää lopputulosta.
Bessonin aiemman tieteisspektaakkelin The Fifth Element – puuttuvan tekijän (1997) nähneet voivat varmasti jo aavistaa, millaista meininkiä Valerianissa on tarjolla. Hyvässä ja pahassa.
Jossain kaiken tämän tarinallisen sekamelskan keskellä on kelpo ja nautittava tieteisseikkailu, joka kuitenkin pääsee vasta elokuvan viimeisellä kolmanneksella ansaitsemaansa vauhtiin.
Näyttelijävalinnoissa Besson on tehnyt oikein satsattuaan Dane DeHaanin ja Cara Delevingnen kaltaisiin valovoimaisiin näyttelijöihin.
Erityisesti Delevingne varastaa määrätietoisena toimintasankarittarena show’n.
Vahvoihin naisiin (Tyttö nimeltä Nikita, Leon) James Cameronin tavoin mieltynyt Besson kun on aina naisten puolella.
Suurelta osin teinipoikamaisesti murjottava DeHaan ei saa liian ohueksi kirjoitetusta roolihahmosta kovinkaan paljoa irti.
Kriitikko kiteyttää
Hyvää: Komea ja näyttävästi toteutettu tieteismaailma. Taattua Luc Bessonia, sekä hyvässä että pahassa. Dane DeHaan ja Cara Delevingne sopivat kuin nakutetut päärooleihinsa, erityisesti jälkimmäinen.
Huonoa: Turhan sekava, kliseitä vilisevä tarina, jonka kärryille ei pääse kovinkaan nopeasti. Ethan Hawken ja Rihannan kaltaisten tähtien sivuroolit tuntuvat turhan irrallisilta. Elokuva ylipitkä kesto tuntuu kehossa ja pakaroissa. Liiallisen sekamelskan kätköistä löytyy kelpo tieteisseikkailu, joka pääsee vauhtiin aivan liian myöhään.