Tulipalot: Oulun Top­pi­las­sa syttyi aa­muyöl­lä kolmas ta­hal­li­sek­si epäilty palo

Koulut: Oulun ainoa kak­si­kie­li­nen enk­ku­luok­ka pyörii Poh­jois-Ri­ta­har­jus­sa

Ihmiset: Hai­luo­to­lai­sel­la Juha Topilla on tai­to­ja, joiden vuoksi elo­ku­va­tuo­tan­not soit­ta­vat hänelle

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Arvio: Kors­kean ja ahtaan seu­ra­pii­rin piiri pieni pyörii

Värien hehku, kultaiset raamit ja prameat kulissit – Oulun kaupunginteatterin uutuus on pintaa myöten hieno. Se on niin vimpan päälle, että Suomessa harvoin.

Esitys Valheet ja viettelijät on kaunis päältä, mutta tekstiltään ohut. Kuvassa Markiisitar de Merteuil (Merja Larivaara), Kreivi de Valmont (Kari-Pekka Toivonen), ilopilleri Cécile de Volanges (Aksa Korttila) ja Madame de Volanges (Anne Syysmaa).
Esitys Valheet ja viettelijät on kaunis päältä, mutta tekstiltään ohut. Kuvassa Markiisitar de Merteuil (Merja Larivaara), Kreivi de Valmont (Kari-Pekka Toivonen), ilopilleri Cécile de Volanges (Aksa Korttila) ja Madame de Volanges (Anne Syysmaa).

Oulun kaupunginteatteri: Valheet ja viettelijät. Pierre Cloderlos de Laclos’n romaanin dramatisointi Juha Kukkonen. Ohjaus Pertti Sveholm. Lavastus Kalle Nurminen. Puvut Pasi Räbinä. Valosuunnittelu Jukka Kyllönen. Äänisuunnittelu Jari Niemi. Miekkailukoreografia Kristo Salminen. Koreografia Antti Kyllönen. Rooleissa: Merja Larivaara, Kari-Pekka Toivonen, Aksa Korttila (vierailija), Tuula Meisaari (vierailija), Jyri Ojansivu, Eppu Pastinen (vierailija), Merja Pietilä, Anne Syysmaa, Linda Zilliacus (vierailija). Tanssijat: Antti Kyllönen, Riina Harju, Roope Sulkala. Suuri näyttämö 10.9.

Värien hehku, kultaiset raamit ja prameat kulissit – Oulun kaupunginteatterin uutuus on pintaa myöten hieno. Se on niin vimpan päälle, että Suomessa harvoin. Ainakaan Pohjois-Suomessa.

Lavastaja Kalle Nurmisen näyttämökuvat, joita pyörivä näyttämö anteliaasti paljastaa, lyövät yksi toisensa jälkeen ällikällä.

Ja kuinka fiinisti pukusuunnittelija Pasi Räbinän luomukset istuvat miljööseen!

Kohtaukset ovat kuin kauniin historiallisen kuvakirjan aukeamia, joiden henkilöt irtoavat kolmiulotteiseksi ja alkavat keskustella.

Näin huolella luotuun epookkiin on silmien miellyttävä upota.


Suuren näyttämön uutuudesta Valheet ja viettelijät on varmasti toivottu kassakappaletta, joka tuo liudoittain euroja ja piristystä pimenevään syksyyn.

Voi olla, että se toimii niin.

Pierre Cloderlos de Laclos’n kirjeromaani 1780-luvulta on innoittanut niin nimekkäitä elokuvantekijöitä kuin teatteriväkeäkin, sillä se tarjoaa mahdollisuudet kiihkeään rakkauteen ja intohimoon.

Ja katsojalle tirkistelijän roolin parhailta paikoilta.


Kevytmielisyys ja donjuanismi leimaavat päähenkilöiden agendaa. Protagonisti Markiisitar de Merteuil (Merja Larivaara) ja antagonisti Kreivi de Valmont (Kari-Pekka Toivonen) saavat tyydytystä toisten ihmisten hyväksikäytöstä, alistamisesta ja ryvettämisestä.

Pelin juoni on näiden kahden kärkiyksilön, alfauroksen ja alfanaaraan, voimainkoitos, jonka jalkoihin muut murskaantuvat – ja lopulta myös kauniit päät putoavat.

Ohjaaja Pertti Sveholm – joka ohjasi myös The Addams Familyn – tägää tähdet hyvin näyttämöllä. Heille on varattu valospotteja ja parvekepaikkoja, visuaalista nostetta myös muuten kuin pukujen kautta.

Ohjaaja päättää myös, miten esitys ajattelee. Mitään uutta kulmaa Sveholm ei paljon käytettyyn tekstiin tuo. Eikä väläytä kriittistä katsetta tekstin arvomaailmaa ja ihmiskuvaa, syrjiviä ja alistavia mekanismeja kohtaan.

Pitsistä riisuttu ja puuterista paljaaksi puhallettu sisus on paritusta, pettämistä, elostelua ja raiskausta.

”Ei vielä vapaus, veljeys ja tasa-arvo vaan kosto, nöyryytys ja häväistys!” kiteyttää kreivin täti Madame Rosamonde, jota esittää eläkkeeltä taloon vierailijaksi palannut näyttelijä Tuula Meisaari persoonansa voimalla herkullisesti.

Markiisitar de Merteuilina Merja Larivaara täyttää roolin mitat ja ääret. Ylväs markiisitar tosin jää vähän etäiseksi, koska hänestä löytyy niin vähän inhimillisiä murtumia.

Kari-Pekka Toivosen kreivi vilauttelee myös joviaalimpia puoliaan ja valehtelee hävyttömän avoimesti, mikä viihdyttää yleisöä.

Ilopilleri on vierailija Aksa Korttilan esittämä nuori hupakko Cécile de Volanges. Hän rikkoo ylhäisen käytöksen sääntöjä ja esityksen siloteltua kuorta. Lahjakas Aksa Korttila nousi esiin jo Ruusu Haarlan opinnäytetyössä Ruska – Rakkauden kuva.

Vierailijoita on useita. Etenkin Linda Zilliacus on hieno valinta Madame de Tourveliksi.

Valheet ja viettelijät sisältää ihmiskeinottelua ja moraalitonta vallankäyttöä. Se keskustelee aikamme kanssa ihan toisella tavalla kuin 1700-luvun Ranskassa tai Stephen Frearsin tai Milos Formanin elokuvaohjauksina 1980-luvulla.

Iso kysymys on, miksi ja ketä varten tämä teksti valittiin? Onko se ajankohtainen juuri nyt?

On sanottu, että teatteriesitys on kuin vuorovesi, jonka mentyä katsojat alkavat keräillä aallon jättämiä ajopuun palasia ja pulloposteja. Mikä viesti löytyy tämän esityksen pullopostista: Madame de Tourvelilta kiristetty rakkaudentunnustus? Arvokas pitsinpala markiisittaren tärkätystä alushameesta?

Monen aikaansa seuraavan katsojan reaalitodellisuudessa teatterin pulloposti molskahtaa vellovaan Välimereen, jonka yli on tullut tänä vuonna ainakin 200 000 siirtolaista ja turvapaikanhakijaa heitä rahastavien keinottelijoiden ja huijareiden käsien kautta.

Eeva Kauppinen

Arvio on julkaistu Kalevassa maanantaina 12. syyskuuta.