Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB. Club Teatria Oulu 23.3.2019.
Club Teatria täyttyi lauantaina yleisömassoista, kun takavuosien psykedeelisen rockin suomalaissuuryhtye Kingston Wall vyöryi lavalle kosmisine äänimaailmoineen.
Laulaja-kitaristi Petri Wallin muistoksi järjestetyn juhlakiertueen konserttiin myytiin ennakkolippuja lähes 3000 kappaletta. Rikkoutuneen bussikuljetuksen vuoksi keikan alku viivästyi, ja Teatrian ilmapiiri suorastaan sähköistyi kiihkeän jännittyneestä odotuksesta.
Kun viisihenkiseksi päivitetty tribuuttikokoonpano sai lopulta luvan aloittaa, pitkään pedattu utuinen mystiikka taipui härkäpäisiksi villin idän rytmeiksi ja hämyisiksi unkarilaismolleiksi.
Yksitellen tutut kappaleet syntyivät uudelleen, poukkoillen hennon huokailun ja myrskyisän mahtipontisten kitaravallien välillä, ahmien laajennetusta jäsenistöstä uutta voimaa.
Vaikka von Hertzenin veljesten tavaramerkiksi tullut stemmalaulu kajahtikin komeasti, konsertin karisma ja dynaaminen käskevyys puhkuivat basisti Jukka Jyllin ja rumpali Sami Kuoppamäen painokkaassa ilmaisussa. Esimerkiksi kitaristi Kie von Hertzenin sooloissa oli aistittavissa jonkin verran toistoa, mitä pidemmälle konsertin draaman kaaressa edettiin.
Bändin tarttuessa yllätyksellisesti Konevitsan kirkonkellojen säveliin alkoi vaistomaisesti toivoa, että kainuulaislähtöinen etnomuusikko Sakari Kukko olisi myöhemmin ilmestynyt sopraanosaksofoneineen tähdittämään Shine on Me -maalailua alkuperäislevytyksen mukaisesti. Sävelmä oli kuitenkin tarkoitettu intertekstuaaliseksi viitteeksi, ei ennakoivaksi vihjeeksi, ja suli hetkeä myöhemmin pateettisen hassuttelevaan Kuusamo-pastissiin ja siitä edelleen lennokkaaseen I Feel Loveen kuin käsikirjoitetussa rock-oopperassa.
Vaikka kappaleet olivatkin huolellisesti sovitettuja, siitä huolimatta esitystä leimasi miellyttävän vapautunut vaarantuntu, kokonaisvaltainen pyrkimys leijailla intuitiivisen tajunnanvirran johdattelemana.
Sitä voisi luonnehtia vetäväksi, yhteenhitsautuneen porukan luontevaksi jammailusessioksi, mutta sekä Jyllillä, Kuoppamäellä että von Hertzeneillä oli silminnähden niin hauskaa, että osuvampaa olisi puhua aikuisten miesten leikittelyn- ja kujeiluntäytteisestä temmellyskentästä. Sellaista räjähdysmäistä hurmosta ja primitiivistä enigmaa oli antoisaa sekä kuunnella että katsoa.
Konsertti ei silti eksynyt vakavamielisen kunnioittavasta tarkoitusperästään. Oli puhutteleva ele, ettei kukaan yhtyeestä pyrkinyt ottamaan edesmenneen Petri Wallin paikkaa. Lavan keskikohdan valokeila oli jätetty tarkoituksella tyhjäksi. Tilaa koristi albumien kansista tuttu etninen matto ilman lentäjäänsä. Walli olisi täyttänyt tänä talvena 50 vuotta. Musiikin energia on kuitenkin ajatonta.
Kriitikko kiteyttää
Tunnelmannostatusta. Raivokkaan eloisa, pitkä ja intensiivinen konsertti kesti reilut kaksi tuntia ja sisälsi tuplaencoret. Yhtyeen houkuttelevan kutsuva hauskanpito ei jättänyt ainuttakaan katsojaa kylmäksi.
Kehityskelpoista. Teatrian parkkipaikka-alue joutui kovalle koetukselle yleisöryntäyksen seurauksena. Paikan sijainti ei ollut kulkuyhteyksienkään puitteissa otollinen suurtapahtumalle: keikan päätyttyä ihmiset liukastelivat kevyen väylän puutteessa autojen lomassa ajotietä pitkin.