Arvio: Kaikki saavat ki­mal­taa ta­val­laan – hie­no­va­rai­ses­ti Lou­na-Tuu­li Luukka ki­teyt­tää muun­su­ku­puo­lis­ten ja trans­ih­mis­ten tarinat seik­kai­lu­hen­ki­sik­si di­no­sau­rus­faa­be­leik­si

Minun näköiseni dinosaurus leikkii identiteettileikkiä, millainen dinosaurus sinä olisit.

Näyttelijät Anu Enqvist (edessä) ja Sirpa Grip esittävät leikkien kaikki roolihenkilöt. Näytelmän kahden dioraamaharrastajan identiteetiltään yksilölliset saurukset syntyvät käden käänteessä vaikka muovisista keittiövälineistä.
Näyttelijät Anu Enqvist (edessä) ja Sirpa Grip esittävät leikkien kaikki roolihenkilöt. Näytelmän kahden dioraamaharrastajan identiteetiltään yksilölliset saurukset syntyvät käden käänteessä vaikka muovisista keittiövälineistä.
Kuva: Tiina Wallin

Minun näköiseni dinosaurus leikkii identiteettileikkiä, millainen dinosaurus sinä olisit. Lastenesityksen katsojat saavat tutustua moniin yksilöllisiin ja ylen harvinaisiin dinosauruksiin tanssivista acrocanthosauruksista ruskakitapasiin eli patikkasaurukseen ja marjattasauruksesta bambiraptoreihin. Esityksen eetos on olla tyrkyttämättä tai pakottamatta ketään tai mitään esiin.

Ensi-ilta Liskoliitto-työryhmä ja Akseli Klonk: Minun näköiseni dinosaurus. Ohjaus ja dramaturgia Louna-Tuuli Luukka. Tila- ja valosuunnittelu Ville Aunola. Puvustus ja tarpeisto Heidi Kesti. Musiikki Tuuli Jartti. Rooleissa: Sirpa Grip ja Anu Enqvist. Valvenäyttämö Oulu 16.11. Ikäsuositus 6–106-vuotiaat.

Minun näköiseni dinosaurus on riemastuttavan kekseliäs, leikkien etenevä teatteriesitys. Se leikkii identiteettileikkiä, millainen dinosaurus sinä olisit.

Muunsukupuolinen tai transsukupuolinen ovat sanoina ja määritelminä vieraita varsinkin lapsille. Näitä termejä ei esityksen ymmärtämiseen tarvita. Identiteettien neuvottelijoiksi on kutsuttu paikalle kirjava joukko dinosauruksia.

Lue myös: "Tule sellaiseksi kuin olet" – Minun näköiseni dinosaurus -teatteriesitys kertoo lapsille sukupuolen moninaisuudesta

Erityisiä dinoja on aina ollut ja tulee olemaan, esitys muistuttaa. Katsojat saavat tutustua moniin yksilöllisiin ja ylen harvinaisiin dinosauruksiin tanssivista acrocanthosauruksista ruskakitapasiin eli patikkasaurukseen ja marjattasauruksesta bambiraptoreihin.

Dino syntyy puuhkasta, viuhkasta ja sokeripihdeistä

Identiteetit ovat ainakin aluksi hauraita. Siksi tarvitaan tunnustelua, kätkemistä ja piilotteluakin. Oman oloisen itsensä löytäminen voi olla vaikeaa, jopa tuskallista, sisältä ja ulkoa tulevissa paineissa.

Minun näköiseni dinosaurus lähestyy identiteettejä hyvin hellästi. Ohjaaja ja käsikirjoittaja Louna-Tuuli Luukka kokee oikeudenmukaisuuden ja eettisyyden tärkeäksi omassa taiteilijuudessaan.

Esityksen eetos onkin olla tyrkyttämättä tai pakottamatta ketään tai mitään esiin. Liittolaisen asemasta tekijät ehdottavat ja näyttävät asioita. Mahdollisia identiteettejä testataan ja rakennetaan jäätelöpurkista, muovikauhasta, puuhkasta, viuhkasta ja sokeripihdeistä.

Vapaus ja oikeus olla omanlaisensa

Taitavasti ja hienovaraisesti Luukka kiteyttää haastateltujen muunsukupuolisten ja transihmisten tarinat seikkailuhenkisiksi dinosaurusfaabeleiksi. Kaikki roolit esittävät leikkien Muuse (Anu Enqvist) ja Varma (Sirpa Grip).

Esitystaiteilija, queerfeministi Emilia Kokko totesi Ylen haastattelussa, että kovat rakenteet edellyttävät tietynlaista olemista ja onnistumista vaikkapa sukupuolen esittämisessä. "Hauraat rakenteet ovat sellaisia, joissa saa olla rikki, ja joissa pätevät erilaiset lait, tai oikeastaan vapaus." Tätä vapauden, luovan irrottelun ja itsensä kuuntelemisen oikeutta Minun näköiseni dinosaurus suihkauttelee virkistävästi kohti yleisöä. Voimme olla samanlaisia ja omanlaisia yhtä aikaa.