Tomas Alfredson harhautuu Lumiukon kerronnallisesta ytimestä. Komeat norjalaismaisemat ovat edukseen Harry Hole -filmatisoinnissa.
Lumiukko (The Snowman), Yhdysvallat 2017. Ohjaus Tomas Alfredson. Käsikirjoitus Peter Straughan, Hossein Amini ja Søren Sveistrup perustuen Jo Nesbøn romaaniin. Pääosissa: Michael Fassbender, Rebecca Ferguson, Charlotte Gainsbourg, J.K. Simmons. Kesto 1 h 59 min. – Plaza & Star, Oulu.
Nordic noir on oma alalajityyppinsä, jota edustavat ruotsalaiskirjailijat, muun muassa Lisbeth Salanderin luonut Stieg Larsson (1954–2004) ja Kurt Wallanderin luonut Henning Mankell (1948–2015) sekä norjalainen Jo Nesbø (s. 1960).
Jo Nesbøn kansainvälinen läpimurto tapahtui vuonna 2007 ilmestyneellä romaanilla Lumiukko. Sitä pidetään Nesbøn fanifoorumeilla hänen parhaimpana kirjanaan. Lumiukko oli ensimmäinen Nesbøn teoksista, jossa oli mukana enemmän kauhuelementtejä.
Se oli myös seitsemäs kirja, jossa kirjailijan oslolaispoliisi, Harry Hole esiintyy. Koska antisankarimainen ja erakkomainen Hole on Nesbøn suosituin henkilöhahmo, ei ollut suinkaan yhdentekevää, kuka häntä esittäisi valkokankaalla.
Lumiukko kiinnitti Hollywoodin ja ohjaaja Martin Scorsesen huomion, mutta lopulliseksi ohjaajaksi valikoitui pätevä ja arvostettu ruotsalainen Tomas Alfredson (Ystävät hämärän jälkeen, Pappi lukkari talonpoika vakooja).
Lumiukko on kuvattu kokonaan Norjassa (Oslo, Bergen, Rjukan), jonka komeat maisemat heräävät henkiin pääkuvaaja Dion Beeben kameratyön ansiosta.
Michael Fassbender esittää Harry Holea, josta masennus ja alkoholismi ovat saaneet niskaotteen.
Hole haikailee yhä ex-puolisonsa Rakel Fauken (Charlotte Gainsbourg) perään, jonka poikaan (Michael Yates) Holella on ystävyysside.
Kadonneet naiset herättävät Holen mielessä yhteyden vanhoihin tapauksiin. Naiset löytyvät paloiteltuina.
Murhattujen kotipihassa törröttää rujo lumiukko, joka katsoo aina uhrin asunnon suuntaan.
Hole saa rinnalleen viehättävän naistutkijan Katrine Brattin (Rebecca Ferguson), jolle lumiukkotapauksesta muodostuu yhtä iso pakkomielle kuin Holelle.
Johtolangat johtavat uhrien lähipiiriin, yhteen psykiatriin (David Dencik) ja häikäilemättömään liikemieheen (J.K. Simmons).
Ohjaaja Alfredson ja käsikirjoittajat eivät suostu päästämään katsojaa helpolla.
Elokuva on uskollinen romaanille, mutta se on myös ottanut vapauksia. Ne, jotka eivät ole lukeneet romaania, eivät välttämättä saa ihan helposti itse juonesta kiinni.
Scorsesen hovileikkaaja Thelma Schoonmaker on hankittu paikkaamaan monin paikoin rosoista tarinankerrontaa.
Itse loppuratkaisu voi tuntua liian yllättävältä ja äkkinäiseltä, jossa päähenkilön toiminnallinen panos jää hämmästyttävän pieneksi.
Harry Hole muokkaantuu Fassbenderin käsittelyssä haavoittuvaksi ja erehtyväiseksi mieheksi, ehkä jopa liikaakin.
Kenties hänen antisankarimaisuudessaan ollaan menty hivenen liian pitkälle.
Jähmeästi etenevä ja monet kylmäksi jättävä Lumiukko tulee jakamaan mielipiteitä, koska se ei silitä katsojaa myötäkarvaan.
Onneksi tämä rikosjännäri ei tarjoa katsojalle valmiiksi pureskeltuja analyysejä ihmishirviöistä ja loppuun palaneista poliiseista.
Kriitikko kiteyttää
Hyvää: Tomas Alfredsonin paikoin tarkka henkilöohjaus, uljaat norjalaiset maisemat ja uppiniskainen vastahakoisuus tarjota dekkarigenrelle ominaisia selkeitä ratkaisuja.
Huonoa: Ne, jotka eivät ole lukeneet alkuperäisromaania, eivät pysy helposti kärryillä juonen äkkinäisissä ja poukkoilevissa käänteissä. Ontoksi ja tylyksi jäävä loppuratkaisu saattaa hätkähdyttää monia. Tämä kulttidekkarin sovitus tulee jakamaan vahvasti mielipiteitä puolesta ja vastaan.