Arvio: Hel­ve­tin hyvät 90 mi­nuut­tia omasta pikku ikui­suu­des­ta – Ka­jaa­nin teat­te­rin Fun­da­men­ta­lis­tis­sa väi­tel­lään oi­keas­sa ole­mi­sen kii­mas­sa

Näytelmässään Fundamentalisti kirjailija Juha Jokela törmäyttää uskonnollisessa kontekstissa kaksi tällaista toisiaan rakastavaa, mutta kolhivaa ihmistä.

Juha Jokelan vuonna 2006 kantaesitetty Fundamentalisti-näytelmä on kirinyt ajankohtaisuudessa. Kajaanin teatterin tulkinnassa pappia näyttelee Janne Kinnunen ja lahkoon hurahtanutta Heidiä Salla Loper.
Juha Jokelan vuonna 2006 kantaesitetty Fundamentalisti-näytelmä on kirinyt ajankohtaisuudessa. Kajaanin teatterin tulkinnassa pappia näyttelee Janne Kinnunen ja lahkoon hurahtanutta Heidiä Salla Loper.
Kuva: Ia Samoil

Teatterivierailu Kajaanin kaupunginteatteri-alueteatteri: Fundamentalisti. Käsikirjoitus Juha Jokela. Ohjaus Helka-Maria Kinnunen. Skenografia Riitta Raunio. Valosuunnittelu Henri Pyy. Videot Topi Lindh ja Juho Lukinmaa. Äänet ja projisoinnit Juho Lukinmaa. Valtarin koulu, Ii 2.10.

Miten inhimillisesti tuttua on se, että tahtoessaan hyvää aiheuttaakin pahaa. Näytelmässään Fundamentalisti kirjailija Juha Jokela törmäyttää uskonnollisessa kontekstissa kaksi tällaista toisiaan rakastavaa, mutta kolhivaa ihmistä.

Fundamentalistissa puhutaan fundamentalismista ja seksuaalivietistä hyvin henkilökohtaisesti. Näytelmä onkin Jokelalle itselleen tilinpäätös oman menneisyyden kanssa. Rippileirillä 15-vuotiaana uskoon tullut aktiivinen seurakuntanuori näki itsensä jälkeen päin aika lailla fundamentalistina.

Jokelan teksti on elävää, sillä se käy hyvin argumentoitua keskustelua itsensä kanssa. Dialogi on kuin pään sisäistä ping pong -ottelua, jossa vastapelureina ovat ääriuskovaisuus ja heräävä skeptisismi, uhriutuminen ja itseriittoisuus.

Näytelmän mies on valtionkirkkoa uudistamaan pyrkivä pappi Markus (Janne Kinnunen) ja nainen Heidi (Salla Loper), Sana elää -lahkoon naitu sekoitus Raamatun Marttaa ja Magdalan Mariaa. Maanläheisiin väreihin ja rentoihin samettihousuihin puettu Janne Kinnunen tekee skeptikkopapista hyvin symppiksen tyypin. Salla Loper näyttelee hienosti toisaalta ahtaan, toisaalta hauraan Heidin roolin. Mustissa umpinaisissa nilkkakengissä ja syvän tummansinisessä mekossa hän on uskottavasti ihminen, jonka pää on täynnä uskonkappaleita.

Helka-Maria Kinnusen ohjauksessa kaksikko kiertää toisiaan ja teologisilla opuksilla täytettyä pyöreää pöytää oikeassa olemisen kiimassa.

Esitys ei tyydy sanomaan ”Soo soo” toisille, vaan antaa esimerkin oman ajattelun evaluoinnista. Esityksen aluksi yleisö toivotetaan tervetulleeksi jakamaan puolitoistatuntinen omasta pikku ikuisuudesta. Tälle tärkeälle teatterikappaleelle suo mielellään sen vaatimat 90 minuuttia omasta pikku ikuisuudesta.