Oulun Elojazz. Pääkonsertti Rauhalan Prunnitorilla 2.8. Pope Puolitaival Nordic4, Emma Salokoski & Ilmiliekki Quartet sekä In the Spirit of Jaco Pastorius.
Oulu All Star Big Bandille oli suotu Elojazzien Prunnitorin konsertin päätösesiintyjän rooli. Ohjelma koostui basisti-säveltäjä Jaco Pastoriuksen (1951- 1987) musiikista. Ohjaimissa olivat Jaco-projektia pitkään pyörittäneet pianisti-kapellimestari Jukkis Uotila, basisti Timo Hirvonen ja rumpali Jussi Lehtonen.
Urallaan Jaco vaikutti vahvasti fuusiojazzin kehitykseen ja kohosi bassokitaristina solistien eturiviin. Oululaisia elähdyttää se, että Jaco oli äitinsä puolelta sukua täältä lähteneelle Andrew (Antti) Haapalalle.
Timo Hirvonen (s. 1977) on omaksunut Jacon tyylin syvällisemmin kuin kukaan ainakaan Suomessa. Prunnitorin kymmenen asteen koleudessa Hirvonen liikkui tanssahdellen pitkin lavaa tavattoman energisen sykkeen viemänä. Toppatakki ja pipo lensivät nurkkaan jo ensimmäisen kappaleen jälkeen.
Hirvonen soitti bassoa paljolti Jacon tavoin ”sul ponticello” eli aivan tallan vierestä näppäillen, mikä tuottaa pasuunan kuuloisen nasaalin soinnin. Mutta aina tilanteen mukaan hän muunteli otekohtaa ja soundia antaakseen tilaa orkesterille ja solisteille.
Setti oli täynnä hittimateriaalia Pastoriuksen soolouralta sekä hänen ”kasvattajaseuraltaan” Weather Report -yhteeltä. Soitto kutitti tanssijalkaa, mutta rivakka tempo piti yleisön aloillaan. OASSB:n puhaltajilla oli hetkittäisiä vaikeuksia kimuranttien riffien sävelpuhtaudessa, mutta kokonaisuutena suoritus oli jämäkkä.
Hirvosen basismin tukijalkana oli hänen luottokumppaninsa Jussi Lehtosen dynaaminen rummunsoitto. Vieraileva perkussionisti Olli Estola latasi mukaan mainiota latinosykettä. Kapellimestari Uotilan aiemman taustan huippurumpalina saattoi aistia erittäin jäntevästi synkopoivassa pianonsoitossa, hersyvimmillään Havonan soolossa Rhodes-sähköpianolla.
Emma Salokoski ja Ilmiliekki Quartet toi vaihtelua vokaalijazzilla. Ruotsinkielisen runouden jazzintaminen ei liene trendikästä Oulussa, mutta aikoinaan tämäkin kaupunki oli aidosti kaksikielinen. Tekstisisältö tuli kyllä ilmi välijuonnoista. Kuinka usein jazzkonsertissa edes mietitään sitä, mistä laulu kertoo?
Sävellyksiä olivat tehneet Salokosken ohella yhtyeen jäsenet. Kappaleiden rakenne oli nyt levyversiota selvästi vapaampi, ajoittain jopa jännittävällä tavalla ”dekonstruoitu”.
Salokosken laulutapa on pohjoismaisen kuulasta ja fraseeraukseltaan pelkistettyä. Erinomaisen sävelpuhtauden ansiosta ääni soi kauniisti, mutta vibratoa ja dynamiikkaa voisi ehkä käyttää rohkeamminkin. Toisaalta tyyli toimi upeasti Egoist-kappaleen karjankutsuissa sekä ketterissä vokaliisi-unisonoihissa Verneri Pohjolan trumpetin kanssa.
Pope (Petri) Puolitaival toi festivaalille uuden Nordic4-yhtyeensä. Kotikaupungille omistettu Oulu-trilogia oli kiintoisan moni-ilmeinen kokonaisuus. Pirteänä poikkeuksena erottui lattarityylinen Sonny from Kaustinen. Puolitaival yhdisti välillä tenorifoniinsa syntikkasoundeja, mikä muutti kokonaissoundia syntikkavelhojen Joe Zawinulin ja Jan Hammerin suuntaan.
Kriitikko kiteyttää:
Laadukas kokonaisuus kotimaisten huipputekijöiden voimin.
Äänentoisto ja järjestelyt toimivia, huopia lämmikkeeksi.
Olisiko kohta etnojazzin vuoro?