Arvio: Baletti vii­mei­sen sy­lei­lyn kai­puus­ta Oulussa – Saivo on tiivis ja vi­suaa­li­ses­ti vahva ko­ko­nai­suus

Saivo-baletin mystinen maailma piirtyy katsojan verkkokalvoille ja värähtelee tärykalvoilla intensiivisenä ensi hetkistä lähtien. Kokonaisuus pitää yleisön visusti otteessaan.

Kosti Niemelä (oikealla) on kaapannut lempeään syleilyynsä rakastettunsa (Maria Åvist). Taustalla Oulun esittävän taiteen koulu Lenninsiiven aikuisbalettiryhmän tanssijoita.
Kosti Niemelä (oikealla) on kaapannut lempeään syleilyynsä rakastettunsa (Maria Åvist). Taustalla Oulun esittävän taiteen koulu Lenninsiiven aikuisbalettiryhmän tanssijoita.
Kuva: Juha Heimovirta

Valvesalin seinästä työntyy esiin jylhän rotkojärven tumma kiviluola. Saivo-baletin mystinen maailma piirtyy katsojan verkkokalvoille ja värähtelee tärykalvoilla intensiivisenä ensi hetkistä lähtien. Kokonaisuus pitää yleisön visusti otteessaan.

Tanssikoulu Lenninsiiven aikuisbalettiryhmän edistyneistä harrastajista välittyy intohimo lajiin. Naisen pääroolin tanssi kantaesityksessä Maria Åvist, jonka roolityö menehtynyttä rakastaan (Kosti Niemelä) kaipaavana naisena on uskottava. Jenni Harjun Lapinnoita tarjoaa naiselle mahdollisuuden astua Pakasaivo-järven pohjaan kohtaamaan rakkaansa vielä kerran.

Baletin on säveltänyt oululainen, lahjakas säveltäjälupaus Niilo Korsulainen. Korsulaisen musiikki tukee ja täydentää kerrontaa. Välillä musiikki sävyttää teoksen maailmaa hillitysti, välillä värjää runsain vedoin.

Teoksen toisessa osassa hyppy uumeniin kuljettaa katsojan kuolleiden luokse. Myös musiikki sukeltaa saivokansan vedenalaiseen maailmaan.

Reetta Hellgrenin puvustuksen hennon sinivihreät helmat, verkot ja Janne Räisäsen maskeerauksissakin kimaltelevat veden värit täydentävät järvenpohjan utuista unenomaisuutta. Lämpimät sävyt puhkeavat musiikkiin ja tilaan, kun rakastavaiset kohtaavat toisensa.

Klassisen baletin perinteinen liikekieli muodostaa perustan Alexandra Tigerin koreografialle. Kaivaten ojentautuvasta kädestä muodostuu keskeinen liikkeellinen motiivi.

Eeva Pesosen ja Eemeli Saastamoisen ensimmäinen duetto on herkkä ja intiimi kuvaus kahden rakastavaisen välisestä siteestä, jota kuolemakaan ei ole voinut murtaa.

Pesosen ja Saastamoisen keskinäinen kontakti on luontevaa.

On ilo seurata myös viiden parin yhteistä pas de deux -työskentelyä, vaikka täydellistä symmetriaa ja harmoniaa ei liikelaajuudessa ja liikkeen yhtäaikaisessa rytmittämisessä saavutetakaan.

Saivo-baletin draaman kaari on tarpeeksi suoraviivainen, jolloin myös tarinan vertauskuvallisia tasoja on helppo seurata. Kun lempeiden syleilyiden jälkeen nainen on valmis hyvästelemään rakkaansa, sininen kangas peittää saivokansan. Kiivaasti aaltoileva, suorastaan myrskyävä, vedenpinta on visuaalisesti upean näköinen. Naisen löytämä sisäinen rauha ja menetyksen hyväksyminen saavat lopulta myös Pakasaivon vedenpinnan tyyntymään herkkään väreilyyn.

Teoksen sanoma on lohduttava. Alkukohtauksessa järven syvyyksiin halajaa menetystään kipuileva uhri, mutta lopussa rotkon seinämää nousee omilla jaloillaan jälleen seisova nainen, selviytyjä.

Saivo-baletti on tiivis ja visuaalisesti vahva kokonaisuus.

Komea taidonnäyte oululaisesta balettikulttuurista.

Kantaesitys Balettituotanto Tenho: Saivo. Koreografia, ohjaus ja valosuunnittelu Alexandra Tiger. Sävellys Niilo Korsulainen. Koreografin ja ohjaajan assistentit Eeva Pesonen, Sanna Pistemaa. Puvustus Reetta Hellgren. Maskeeraus Janne Räisänen. Lavastus Pauliina Vilmi, Jouko Tiger, Alexandra Tiger. Tanssijat: Oulun esittävän taiteen koulu Lenninsiiven aikuisbalettiryhmä. Valvesali, seuraavat esitykset 24.5. klo 19, 25.5. klo 15 ja 17.

Kriitikko kiteyttää

Plussaa: Teos on visuaalisesti kiehtova ja varsin ehyt kokonaisuus.

Huomioitavaa: Balettituotantoryhmä Tenho on tuonut oululaista balettikulttuuria esille jo kuuden vuoden ajan. Saivo on ryhmän kolmas kokoillan teos. Aiempia teoksia ovat Hirvenmetsästysbaletti ja Pelto-baletti.