Elokuvat Loving Vincent, Puola/Iso-Britannia 2017. Ohjaus: Dorota Kobiela & Hugh Welchman. Käsikirjoitus: Dorota Kobiela, Hugh Welchman & Jacek Dehnel. Kuvaus: Tristan Oliver & Lukasz Zal. Pääosissa: Douglas Booth, Chris O'Dowd, Eleanor Tomlinson. – Plaza & Star, Oulu.
Puolalaisen taidemaalari-animaattorin Dorota Kobielan ja brittituottaja Hugh Welchmanin yhdessä ohjaama Loving Vincent on yksi vuoden kunnianhimoisimpia taideteoksia.
Hollantilaistaiteilija Vincent van Goghin (1853–1890) elämästä – ja etenkin kuolemasta – kertova animaatioelokuva on visuaalisesti vailla vertaansa. Sen jokainen ruutu on kuin van Goghin maalaus, ja monet kuvista hänen todellisiin maalauksiinsa pohjautuvatkin.
Loving Vincent on maailman ensimmäinen kokonaan käsin maalattu elokuva. Se on kuvattu ensin normaalisti oikeiden näyttelijöiden kanssa ja maalattu sitten käsin ruutu kerrallaan van Goghin tyyliin.
Valmis elokuva koostuu lähes 65 000 öljyvärimaalauksesta, ja sen tekemiseen on kahden vuoden aikana osallistunut 125 taiteilijaa eri puolilla Eurooppaa.
Vaikka Loving Vincent kertoo van Goghista (Robert Gulaczyk), taidemaalaria itseään näytetään kuvissa säästeliäästi. Elokuvan tapahtumat nimittäin ajoittuvat vuosi hänen kuolemansa jälkeen.
Van Goghin oikeiden kirjeiden ja maalausten pohjalta loihditun tarinan näkökulmahenkilö on Armand Roulin (Douglas Booth), jolla on hallussaan Vincentin viimeinen kirje.
Kirjettä toimittaessaan Armand tapaa ihmisiä, joilla on jokaisella omanlaisensa tarina tai mielipide edesmenneestä taiteilijasta.
Armand kiinnittää huomion kertomusten ristiriitaisuuksiin ja alkaa vakuuttua siitä, että Vincentin kuolema ei välttämättä johtunutkaan itsemurhayrityksestä.
Muutama viikko ennen kuolemaansa taiteilija oli tiettävästi vielä kunnossa ja tasapainoinen, mutta jokin sai hänet pois tolaltaan.
Armandille kuriirimatkasta kehkeytyy lopulta murhamysteeri.
Loving Vincent ei ole katsomiskokemuksena helpoimmasta päästä, sillä maalauksellisella tyylillä on jopa vieraannuttava vaikutus.
Elokuvan alku nimittäin menee väkisinkin sekä siveltimen piirtoja hämmästellessä että tekniikan puutteita harmitellessa: Kameran ollessa liikkeessä kuva on kovin rauhaton.
Mustavalkoiset takaumajaksot taas ovat kevyemmin tyyliteltyjä ja lähentelevät paikoin jopa fotorealismia. Niiden nykivä kuva tuo mieleen varhaisen elokuvan.
Sattumaa tai ei, elokuva otti ensimmäisiä askeleitaan juuri van Goghin viimeisten elinvuosien aikoihin.
Tyyliratkaisu ja se, että henkilöt ja miljööt ovat tuttuja van Goghin maalauksista, ovat tietysti kiehtova lähtökohta ja koko Loving Vincentin juju.
Salapoliisitarina ei kuitenkaan onnistu tempaisemaan kunnolla mukaansa oikein missään vaiheessa, eikä sen tarjoama loppuratkaisukaan täytä matkan varrella kertyneitä odotuksia.
Kenties tekijöiden olisi viittausten maksimoinnin sijaan pitänyt tohtia ottaa enemmän taiteellisia vapauksia.
Ainutlaatuinen elokuvaelämys kaikesta huolimatta.
