Europarlamentin vaalit pidettiin viime vuoden kesäkuussa. Europarlamentaarikkojen vaalikausi on viisi vuotta, joten Brysseliin ja Strasbourgiin valittujen mandaatti jatkuu vuoteen 2014 asti.
Euroedustajan tehtävä on hyvin vastuullinen ja vaikutusvaltainen näköalapaikka. EU:n jäsenmaiden lainsäädäntö nojaa yhä enemmän unionitasolla sorvattaviin lakeihin ja direktiiveihin. Ei ole yhdentekevää, keitä Suomesta valitaan europarlamenttiin.
Europarlamentti näyttää olevan monille suomalaismepeille joko läpikulku-, jäähdyttely- tai hengähdyspaikka, jossa ei malteta työskennellä läheskään niin pitkään kuin äänestäjien antama mandaatti moraalisesti edellyttäisi.
Euroedustaja Hannu Takkula on päättänyt asettua ehdolle huhtikuun eduskuntavaaleihin Lapin vaalipiiristä. Mukana on vissiä laskelmointia, sillä Lapin keskustakenttään jää kahdenkin kansanedustajan mentävä aukko, kun Hannes Manninen jää syrjään ja Paavo Väyrynen asettuu ehdolle Uudeltamaalta. Koko ajan on ollut selvää, että myös perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini pyrkii taas eduskuntaan lyhyen eurorupeaman jälkeen. Näin Soini maksimoi puolueensa kannatuksen eurovaaleissa.
Suomen perustuslaki sallii vempuloinnin eduskunnan ja europarlamentin välillä. Siksi poliitikot ovat tehneet sitä koko Suomen EU-jäsenyyden ajan. Vaikka sukkulointi onkin sallittua, se on moraalisesti arveluttavaa ja äänestäjien tahdon vähättelyä.
Sinänsä on hyvä, että kansanedustajat pyrkivät europarlamenttiin ja päin vastoin. Niin kauan kuin porsaanreikää ei suljeta, vain äänestäjillä on valta sulkea se. Olisi kohtuullista, että valittu olisi edes pääosan vaalikaudesta siinä parlamentissa, johon hänet on valittu.