Pääkirjoitus

Ar­vaus­kes­kuk­sen arkea

Karkkilassa ja Karjaalla hääränneen valelääkärin lukisi mielellään vain erillistapaukseksi, joka ei kerro mitään yleistä terveyskeskusten arkipäivästä. Niin ei ikävä kyllä ole. Tämäkin osaltaan kuvaa, miksi terveyskeskusten nimi on kansan suussa usein vaihtunut arvauskeskukseksi.

Karkkilassa ja Karjaalla hääränneen valelääkärin lukisi mielellään vain erillistapaukseksi, joka ei kerro mitään yleistä terveyskeskusten arkipäivästä. Niin ei ikävä kyllä ole. Tämäkin osaltaan kuvaa, miksi terveyskeskusten nimi on kansan suussa usein vaihtunut arvauskeskukseksi.

On vaikea puhua yksittäisestä virheestä, jos sama mies pääsee kävelemään kahdella paikkakunnalla töihin lääkäriksi esittäytyen, ilman mitään alan kokemusta. Lisäksi muuallakin maassa on paljastunut tapauksia, joissa lääkärien taustat eivät suinkaan ole olleet siinä kunnossa kuin niiden olisi pitänyt olla.

Terveydenhuollon nykykuvaan vaikuttaa mustaavasti vielä toinenkin, luonteeltaan täysin erilainen kohu-uutinen. Helsinkiläistä perushoitajaa syytetään viidestä murhasta ja kuudesta murhayrityksestä. Tämä tilanteessa, jossa "insuliinisurmat" ovat vielä hyvässä muistissa.

Kansalaisella on oikeus odottaa, että sairastuneena hän saa itselleen laadukasta julkista terveydenhoitoa. Tuhannet ja taas tuhannet alan ammattilaiset tekevät joka päivä kaikkensa, jotta niin myös olisi. Mutta sellaista paikkaa ei hevin löydy, jossa kaikki todellisuudessa sujuisi kuin sen on paperilla suunniteltu sujuvan. Pääsääntöisesti toimitaan äärirajoilla, kiireen, budjettivaikeuksien ja henkilöstön riittämättömyyden riivaamina.

Sellaisissa oloissa jokin väistämättä kärsii. Valelääkärin tapaus kertoo siitä, että jopa potilaan perusturvallisuus on voinut olla vaarassa. Lisäksi näyttää siltä, etteivät suomalaiset enää edes oleta saavansa pysyviä hoitosuhteita, joissa lääkäri ja asiakas tuntisivat toisensa. Keikkalääkäriä tulee ja menee, eikä heidän taustoistaan mitään tiedetä.

Näyttää myös siltä, että lääkäripulan vallitessa hakijoiden taustoja ei ole vaivauduttu tarkistelemaan. On tyydytty siihen, että joku on ylipäätään tahtonut tulla töihin.

Luottamus on hyvä lähtökohta, mutta se ei riitä. Kaikkein vähiten tehtävissä, joissa ollaan suoraan tekemisissä ihmisten terveyden kanssa. Näiden kokemusten vuoksi terveydenhuoltoon ei tarvita uutta byrokratia- ja lupakerrosta, vaan toimivia rekistereitä, tiedonvaihtoa ja hereillä oloa.

Potilaan kannalta suurin toive lienee silti huomatuksi tulemisen tunne. Aliresursoitu ja ylikiireinen terveydenhuolto tekee herkästi virheitä, vaikka kaikki luvat ja taustat olisivat kunnossa. Ikävä kyllä juuri tähän suuntaan todellisuus saattaa olla kulkemassa.