Pääomamarkkinoilla markkinakuri ilmenee osakkeiden ja joukkovelkakirjojen hinnoissa.
Pörssinoteeratun yhtiön näkymien heikentyessä, osakkeiden arvo laskee ja joukkovelkakirjojen riskilisä nousee. Seuraavaksi vaihdetaan ehkä toimitusjohtaja. Yhtiöstä voi tulla kiinnostava osto- tai valtauskohde, jolloin myös omistajat vaihtuvat.
Markkinakurin edellytyksenä on, että yhtiön osakkeille ja joukkovelkakirjoille on olemassa toimivat markkinat. Muuten riskille ei synny markkinahintaa.
Kaikilla toimialoilla markkinakuri ei toimi tällä tavalla. Pankkitoimiala on yksi esimerkki, toinen on julkinen sektori.
Pankit poikkeavat muista yhtiöistä siinä, että niiden toimintaan liittyy pitkälle meneviä ulkoisvaikutuksia.
Muu talouselämä ei pyöri ilman hyvin toimivaa rahoitustoimialaa. Suurten ulkoisvaikutusten vuoksi pankkitoimiala on vahvasti säädelty. Markkinakuria heikentävät tallettajien ja sijoittajien suojaksi rakennetut turvaverkot sekä oletus siitä, että suurta pankkia ei voi kohtalokkaiden kerrannaisvaikutusten vuoksi päästää kaatumaan.
Menneen nousukauden aikana markkinoilla ei juuri eroteltu yhden pankin riskiä toisen pankin riskistä.
Kyseenalaiset amerikkalaiset asuntoluototkin myytiin hyvälaatuisina sijoitustuotteina markkinoille. Näytti siltä kuin markkinakuri olisi uinunut.
Vuoden 2007 lopulla tuuli kääntyi. Markkinakuri heräsi äkillisenä ja tuhoisana.
Markkinakurin pitäisi periaatteessa koskea myös julkisia toimijoita. Velkaiset valtiot ovat markkinoista riippuvaisia. Jos jokin valtio hoitaa talouttaan huonosti, sijoittajat vaativat korvauksen siitä riskistä, että valtio voi joutua maksukyvyttömäksi.
Parhaassa tapauksessa riskilisän nousu saa aikaan politiikan suunnanmuutoksen. Käytännössä näin ei useinkaan tapahdu.
Markkinat reagoivat hitaasti valtionvelan kasvuun, ja hallitukset reagoivat hitaasti uhkaan korkojen noususta tai luottoluokituksen alenemisesta.
Ennen rahaliittoa Euroopan maiden valtionobligaatioiden tuottojen välillä oli suuria eroja. Valuuttakurssiriskien poistuminen supisti tuottoerot minimiin.
Finanssikriisin ja syvän taantuman seurauksena valtiontalous ajautui monessa maassa kriittiseen tilaan. Vasta silloin pitkään uinunut markkinakuri heräsi, äkillisenä ja tuhoisana.
Kreikka, Irlanti ja Portugali menettivät pääsyn markkinoille kokonaan. Maat eivät saaneet lainaa millään korolla.
Markkinoille pääsyn estyminen on markkinakurin äärimmäinen muoto. Silloin kaikki virheet on jo tehty. Edessä on sopeutuminen joko tukipaketin ja ulkopuolisten määrittelemän sopeuttamisohjelman avulla tai ilman sitä.
Sanotaan, että Siperia opettaa. Tuskin mikään maa on tieten tahtoen halukas ajautumaan maksukyvyttömyyteen ja alistumaan ulkopuolisten määrittelemään sopeuttamisohjelmaan. Kun tällaisen kiirastulen läpi on kuljettu, talouspolitiikka yleensä muuttuu siten, että vastaavaan tilanteeseen ei uudelleen ajauduta.
Kaakkois-Aasian maat kävivät läpi oman Siperiansa 1990-luvun lopulla.
Vuonna 1997 puhjennut finanssikriisi vei useat maat Kansainvälisen valuuttarahaston ohjelmien piiriin. Tämä traumaattinen kokemus sai aikaan sen, että talouspolitiikkaa korjattiin ja reservejä kartutettiin.
Politiikan seurauksena maat selvisivät kansainvälisestä finanssikriisistä ilman vaurioita.
Yhdysvaltojen osavaltiot kävivät läpi oman Siperiansa jo niinkin aikaisin kuin 1800-luvun alkuvuosikymmeninä. Suurten vaikeuksien jälkeen osavaltiot päätyivät ratkaisuihin, joilla ne itse rajoittavat budjettialijäämiään ja velkaantumistaan.
Euroopalla on tässä vielä tehtävää.
Pankkitoimialalle ollaan markkinakuria lisäämässä tuomalla sijoittajanvastuu osaksi pankkien kriisinratkaisumenettelyjä.
Pidemmällekin voitaisiin mennä esimerkiksi vaatimalla pankeilta 20–30 prosentin omavaraisuusastetta. Silloin muuta säätelyä voisi merkittävästi purkaa.
Lisää markkinakuria ollaan hakemassa myös valtion velkamarkkinoille.
Ajatus on hyvä ja kannatettava, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Markkinakuria vahvistaisi se, että myös pankkien saamiset julkiselta sektorilta tulisivat pääomavaatimusten piiriin ja että yhteen valtioon liittyvää pankin luottoriskiä jollakin tavalla rajoitettaisiin.
Siperia on opettanut, että markkinakuri on arvaamaton.
Siksi tarvitaan myös sääntöjä, joilla hallitukset itse rajoittuvat omaa velkaantumistaan.
Kirjoittaja on johtokunnan neuvonantaja Suomen Pankissa.
Kolumni