Kirjailija Arto Paasilinnan rakkaus ruokaan syttyi yhdellä iskulla. Nuori mies oli 1960-luvulla palovartijana Koilliskairassa.
"Laitoin Jalostajan hernekeittopurkin kannon päälle kyljelleen ja iskin halkaisukirveellä purkin poikki. Terä ei tietenkään osunut tasan keskelle. Pitempi pää oli lounas ja lyhyempi oli iltapala."
Töölönlahden rannalla, kirjailijatalo Villa Kivessä makusteltiin keskiviikkona Paasilinnan ja kauppatieteiden maisteri Harri Spåren uunituoretta teosta, Taivaallista herkkukirjaa.
Palanpainikkeeksi tarjoiltiin kalajokisen murrerunoilijan ja ammattikokin Heikki Niskan taituroimaa Panssarikersantin hernekeittoa ruisleivän, voin ja piimän tai maidon kera.
Paasilinnan lähes 10 000 sivua käsittävässä tuotannossa syödään hienojen herkkujen lisäksi paljon ihan tavallisia supisuomalaisia ruokia kuten hernekeittoa, lihasoppaa ja läskisoosia.
Harri Spåre kertoi ahmineensa Paasilinnan kirjat kahteen, jopa kolmeenkin kertaan. "Lukiessa herahti vesi kielelle. Kirjoissa on 352 ruokakohtausta, joissa kokataan yli tuhatta eri ruokaa. Esimerkiksi hernekeittoa laitetaan 13 kertaa."
Resepteistä osa on suoraan Paasilinnan romaaneista, ja loput Spåre on laatinut kirjojen maukkaiden kuvausten perusteella ja testannut ne satoja eri kertoja. "Jauhelihakastikettakin ehkä tuhat kertaa."
"Kun herkutellaan, ei syödä terveysruokia vaan syödään hyvin", Paasilinna julisti. "Itse en kokkaa kovin usein, mutta osaisin kyllä tehdä kirjan ateriat kannesta kanteen. Kun tulee nälkä, syödään niin että pöydät notkuvat", hän sanoi.
Entäs juomapuoli? "Jos kirjoittaa alkoholin vallassa romaanin, käsikirjoitus joutaa samaan roskakoriin kuin tyhjät valkoviinipullot."
"Kirjoitusvaiheessa ei voi elää boheemielämää. Pitää elää kuin virkamies. Taiteellisia ammatteja ei voi harrastaa juovuksissa ja vielä vähemmän kohmelossa. Kirjailijan työ sopii uskovaiselle papille!" Paasilinna saarnasi.
Missä ihmeen välissä 42 teosta ahkeroinut mies on ehättänyt harjoittaa boheemielämää? Viime vuonnakin kirjoja ilmestyi neljä! Iltapäivälehtien kuvausten perusteella häntä on hieman vaikea sovittaa virkamiehen vaatteisiin, papin kaavusta puhumattakaan.
Paasilinna istui käsi poskella, tuijotti ikkunasta ulos Töölönlahdelle ja jupisi itsekseen. Päässä keikkui valkoinen kokin hattu, joka näytti vallattomalta kermavaahtotötteröltä suklaanruskeaan, simpukanharmaaseen ja mustaan kaviaariin sävytetyn yhdistelmäasun kanssa.
Kaurapuuroa herkkusuukirjailija ei syö mistään hinnasta."Se on enemmän liimaa kuin ruokaa." Vastenmielisyys johtuu pikkupoikana koulussa lusikoidusta harmaasta ja limaisesta puurosta, joka hyllyi lautasella.
Pikaruokaa Paasilinna ei paheksu. "Mikäs siinä! Se on kätevää, nopeaa ja rasvaista ja sitä on saatavissa joka paikasta."
"Olen terveysterrorismista samaa mieltä kuin terrorismista yleensä. On tyhmää ja vastenmielistä manipuloida toisten ihmisten syömisiä."
