Joillakin on nyt karannut mopo käsistä. Sillä kynnetään uutterasti tuoretta sarkaa pöpelikköön, ja rapa roiskuu.
Se mopo on kurvaillut raitilla jo pidempään ja tuntuu, että sen vauhti vain kiihtyy. Tämä mopedi pyörähti iltapäivälehtien mukaan sunnuntaina Haaparannalla sillä seurauksella, että länsinaapurin poliisin edustaja kertoi, että he olisivat halunneet sulkea valtakunnanrajan juhlivilta suomalaisilta.
Lehtitietojen mukaan nämä mopokuskit kävivät häpäisemässä naapurimaan lippuja ja tuulettivat iloaan hieman aggressiivisenpuoleisesti.
Ruotsalaispoliisi lohduttautui sillä, että onneksi suomalaiset eivät voita kovin usein.
Mitähän olisi tapahtunut, jos Ruotsin pojat olisivat pyyhkäisseet polttamaan tai edes tallomaan siniristilippuja Tornioon? Toivottavasti ei mitään sen ihmeellisempää kuin Haaparannallakaan, mutta epäillä sopii.
Suomalaisilla paikalla olleilla oli juhlinnasta valoisampi käsitys, joten voi olla, että tässä asiassa karkasi kulkupeli alta myös iltapäivälehdiltä.
Niin tai näin, suomalaisten maine rähisevinä ulkomaalaisvastaisina metsäläisinä on viime aikoina kasvanut kohisten.
Juhlinnassa eikä kansallistunteessa ole mitään pahaa, päinvastoin. Mutta Suomen henkinen ilmapiiri tuntuu olevan välillä uhmaikäisen lapsen asteella.
Kansallistunne voi olla vahva ilman, että se tarkoittaa vihamielistä tai suvaitsematonta käytöstä muita kohtaan. Oikeasti vahvan ei tarvitsella todistella voimaansa.
Ruotsin lipun kanssa pelleily oli toivottavasti vain yksittäiseksi jäävä ja median liioittelema älynväläys, mutta ilmiö on nähtävillä muuallakin kuin lätkäkullan lieveilmiönä ja eri tavoin pahempana.
Jääkiekkoliitto irtisanoutui Kalervo Kummolan suulla kaikenlaisesta rasismista ja suvaitsemattomuudesta. Lausuntoa ehkä vauhditti muun muassa Facebookissa kiertänyt, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtajan Paloma Hannosen kirjoittama avoin kirje Leijonille, jossa juuri tätä kannanottoa toivottiin.
Hieno ele Jääkiekkoliitolta. Se vain ihmetyttää, miksi tämmöistä pitää erikseen sanoa. Miksei maahanmuuttaja saa iloita Suomen voitosta siinä missä perus-Arskakin? Mikä syy jääkiekkomaajoukkueen menestys on sille, että käydään röyhentelemässä maassa asuville ulkomaalaisille?
Kuinkahan iloissaan esimeriksi Espanjassa asuvat suomalaiset olisivat siitä, että aina kun maan jalkapallomaajoukkue voittaa jotakin, tulevat Juan, Pedro ja Pablo vetämään suomalaiseläkeläisiä lättyyn?
Maahanmuuttajavastaisuudesta tai suoremmin sanottuna rasismista on tulossa muotia. Se on helppoa ja in. Suvaitsevaisuus alkaa olla akkojen hommaa.
Uuden suomalaisuuden tulo ei rajoitu pelkästään ulkomaalaisvastaisuuteen ja kansallistunteen nousuun. Se sivaltaa myös sisältä päin.
Samaan aikaan kun maa periaatteessa liberalisoituu ja vapautuu, kansalaiset konsertiivistyvät ja pipo alkaa kiristää.
Omaa mielipidettä ja oikeutta siihen ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Jos joku ei ole samaa mieltä, nousee verenpaine kattoon kuin Granlundin ilmaveivi konsanaan. Sanoja ei säästellä, varsinkaan sähköisessä kanssakäymisessä.
On hienoa, että suomalaisten ilmaisu vihdoinkin alkaa vapautua, mutta saa sitä silti käyttäytyä. Vapaus ei tarkoita typeryyttä.
Ja mitä tulee Nurmisen veivailuun, kuinkahan olisi suhtauduttu lentokoneesta veivillä punaiselle matolle kierivään, likainen paita housuista repsottavaan Kiira Korpeen?
Olisiko naureskeltu, että katohan, maitotyttö se siinä päissään kopsasi nuppinsa pyttyyn. Kyllähän Kiiran nyt pitää saada juhlia maailmanmestaruuttaan.