Palkittu taiteilija Jenni Yppärilä on jättänyt taidesaralle oman persoonallisen kädenjäljen.
Talot eivät ole vain rakennuksia rakennusten joukossa Jenni Yppärilälle. Ne ovat pysäyttäviä ja puhuttelevia kohteita, joista taiteen maisteri ammentaa aiheita teoksiin.
Vuodesta 2012 lähtien rakennukset ovat Yppärilän käsissä saaneet, eivät taiteellisia kopioita, vaan kolmiulotteisia maalauksia, jotka eivät ole yhteneväisiä alkuperäisten rakennusten kanssa.
– Mielessäni irrotan rakennuksen sen todellisesta ympäristöstä. Tarkastelen, millaisia toimintoja siinä on ollut tai on ja millaisia ihmisiä rakennuksessa asuu tai on asunut. Siitä tulee tarina, jonka perusteella teoksen teen. Yleensä en tee teoksesta yhtä siloteltua ja pikkutarkkaa kuin se todellisuudessa on, vaan saatan vääristellä ja tehdä siitä kuluneemman näköisen, Yppärilä vertaa.
Parasta aikaa Yppärilän kuusi teosta on esillä viime perjantaina avautuneessa ARS Kärsämäki -näyttelyssä.
– Minulle on ilo ja kunnia, että kutsutaan mukaan kesänäyttelyyn. Tässä kävi vielä niin onnekkaasti, että olin tehnyt teoksia Turun taidenäyttelyyn ja töitä riitti myös ARS Kärsämäelle.
ARS-näytteillekutsun antaa jokaiselle kesälle valittava taidekuraattori, joka on tänä vuonna kuvataiteilija Konsta Huusko.
Kärsämäelle Yppärilä valitsi esille teokset, joiden esikuvallisista rakennuksista kaksi sijaitsee Berliinissä ja neljä New Yorkissa.
– En tarkoituksella ota etukäteen selvää rakennuksista, vaan kiertelen paikkoja ja kuvaan mitä eteen tulee. Yleensä käy niin, että kiinnostun jostain kohteesta ja koen, että tästä on tehtävä teos.
ARS-näyttelyn rakennukset hän kuvasi vuonna 2016 viettämällään resistenssijaksolla.
– Minun on koettava paikka aina henkilökohtaisesti. Mistään internetissä satunnaisesti näkemistäni kohteista en teoksia tee, Jenni Yppärilä linjaa.
Näillä tutkimusmatkoilla taiteilija on saanut ihastua, yllättyä ja järkyttyäkin.
Samalla hylätyt rakennukset ovat vertauskuvallisesti heränneet uudelleen eloon.
– Kiertelin Viipurissa ja näin hylätyn ja täysin rappeutuneet rakennuksen. Rakennus herätti mielenkiinnon ja googletin, mitä siitä kerrotaan.
– Selvisi, että paikalla oli toiminut Emil Lehtovaaran vuonna 1916 perustama ravintola. Lehtovaara myi ravintolan 1922 tukholmalaiselle Ragnar Hanssonille, joka siirsi ravintolan sodan jaloista Helsinkiin. Lehtovaara-ravintolahan toimii samalla paikalla edelleen Helsingissä, Yppärilä selvittää yhden rakennuksen tarinaa.
Kuvataiteilija niputtaakin, että yleensä hänen mielenkiintonsa saa heräämään rappioromanttinen rakennus, joskin funktionalismi ja kliinisyyskin pysäyttävät.
Yppärilälle on myönnetty vuodesta 2009 lähtien useita apurahoja ja palkintoja. Tänä vuonna hän sai Uudenmaan taidetoimikunnan ja Alfred Kordelinin säätiön apurahat.
