Valokuvaaja Jaakko Heikkilä matkusti keväällä 2004 Armeniaan ja kuvasi kyläelämää ja kylien asukkaita. Hämmentävintä ja mieleen jäävintä hänen näyttelyksi päätyneissä Armenia-kuvissaan on kuvien puhdas ja suorastaan harras tunnelma.
Kylien äärimmäinen köyhyys näkyy kuvissa selvästi, mutta talojen sisätilat ja maisemat ovat tyhjyydessään kauniita ja seesteisiä, ja kuvien ihmiset säteilevät rauhaa.
Kuvien kaikki elementit ovat sopusoinnussa keskenään ilman häiritseviä yksityiskohtia.
Maalistaan rapautuvat seinät ovat tyhjiä, ja usein katossa roikkuu pelkkä kirkas hehkulamppu ilman varjostinta. Karuille lautalattioille ankeuden keskelle on levitetty värikkäitä itämaisia mattoja, ja huoneen keskellä seisoo kamiina.
Kaikki on valtavan köyhää, mutta jokaisessa huoneessa tuntuu asuvan lämmin ystävyys, joka teki unohtumattoman vaikutuksen myös valokuvaajaan.
"Vaikuttavinta Armeniassa oli terve, ylpeä lämpö, jonka kohtasi aina kun tapasi ihmisiä. Siellä ihmiset halusivat minut kotiinsa vieraaksi ja olivat ylpeitä siitä, että saivat kotiinsa vieraan", kertaa Jaakko Heikkilä kokemuksiaan ja jatkaa, että saman tunnelman on varmaan voinut kokea hänen kotiseudullaan Tornionjokivarressa hänen isovanhempiensa tykönä joskus kauan sitten.
Aiemmin Heikkilä on etsiytynyt Armenian lempeitä kyliä myös paljon kalseampiin paikkoihin kuten New Yorkin Harlemiin, mutta myös siellä hän hakeutui lämmön pariin. Kuvaaja itse toteaa kuvaavansa lämpimästi ja inhimillisesti paikasta riippumatta: "Ihmisten lähelle meneminen on ollut tapani jo pitkään."
Yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta Heikkilä on pystynyt solmimaan Armeniassa kuvaamiinsa ihmisiin luottavaisen kontaktin, mikä näkyy kuvissakin. Esimerkiksi vanhaa kiviseinää vasten kuvatut kyläläisten muotokuvat ovat ulkoisesta selkeydestään huolimatta lumoavan monikerroksisia, ja kuvia katsoessaan jokainen voi aavistaa ymmärtävänsä jotain merkittävää kuvatun henkilön elämästä ja luonteesta.
Henkilökuvien lisäksi näyttelyssä on pari kuvaa, joissa levittäytyy Armenian puuton maisema. Maisemaa leimaa sama harmoninen yksityiskohdattomuus kuin kotien sisätiloja.
Armenian köyhyys ja tyhjyys on tämän näyttelyn perusteella selkeästi vain ulkoista, koska pinnan alta valokuvaaja on löytänyt sisäistä rikkautta ja hartautta.
Armenialaisista kaksi kolmasosaa asuu muualla kuin kotimaassaan, ja parhaillaan Jaakko Heikkilä kuvaa Los Angelesissa asuvia armenialaisia.
Tarkoitus on julkaista Armenia-aiheiset valokuvat myöhemmin kirjana.