Maailman kriisit tuntuvat kaukaisilta Karkialammen hiljaisella varuskunta-alueella Mikkelin laidalla.
Lakkautetun Savon prikaatin tiloissa johdetaan Puolustusvoimien suurinta puolustushaaraa, Maavoimia. Esikunnassa pohditaan, mitä Suomen laajan maa-alueen puolustaminen vaatii muuttuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa.
Ukrainan kriisi on osoittanut käänteiden olevan nopeita, mutta Maavoimia komentavan kenraaliluutnantti Seppo Toivosen mukaan erityistä syytä huoleen ei ole. Puolustusvoimien päätehtävänä on koko ajan pysynyt oman maan puolustaminen, toisin kuin esimerkiksi kriisinhallintaan keskittyneessä Ruotsissa.
- Siksi meidän on ollut helpompaa myös sopeuttaa järjestelmä muuttuneeseen tilanteeseen.
Tämä ei tarkoita sitä, ettei kehittämiselle olisi tilaa. Puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg on todennut asevoimien tarvitsevan nopean valmiusajan "terävän kärjen".
- Meidän valmiusjärjestelmässä on aina ollut sisäänrakennettuna nopeus, joustavuus ja tilanteen ennakointi. Nyt sitä halutaan vielä terävöittää ja parantaa, muotoilee Toivonen.
Valmistelussa oleva "hienosäätö" todennäköisesti sisältää lainsäädäntöön ja kustannuksiin liittyviä asioita, jotka on tuotava poliitikkojen päätettäviksi, Toivonen kertoo.
- Se, mihin tuo valmistelu päätyy ja mitä toimia tarvitaan vielä lisää, varmaan näyttäytyy tässä kevätkauden aikana.
Toivonen ei halua ottaa kantaa yksityiskohtiin henkilömääristä tai valmiusajoista. Hän muistuttaa, ettei valmiuteen liittyviä suunnitelmia ole tarkoituksenmukaista julkistaa kovin yksityiskohtaisesti.
- Mutta luonnollisesti sillä tarkkuudella, että kansalaisille tulee mielikuva, että Puolustusvoimat on tilanteen tasalla ja valmiina. Ja sen voin taata, että ollaan.
Mistä reservit, kysytään palkka-armeijoissa
Toivonen haluaa nostaa keskustelun valmiusjoukkoa yleisemmälle tasolle.
- Ukrainan kriisi on osoittanut, kuinka valtion turvallisuuden kannalta poliittisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen vakauden kokonaisuus on oleellisen tärkeä. Sitä kautta varmistuu pohja myös sotilaalliselle turvallisuuskyvylle.
Suomalainen kokonaismaanpuolustus, viranomaisten tiivis yhteistyö ja maanpuolustuskurssit ovat Toivosen mukaan herättäneet myönteistä huomiota ulkomailla.
Aikansa eläneeksi luultu asevelvollisuusarmeija on sekin alkanut saada arvostusta palkka-armeijoihin siirtyneissä maissa.
- Kun voimavaroja nyt tarvittaisiin vähän enemmän, siellä mietitään, että mistä sitä reserviä saataisiin kehitettyä.
Seppo Toivosen ollessa vielä alokas Suomen sodan ajan joukkojen vahvuus oli 700 000 sotilasta. Nyt määrä on 230 000. Kuinka tämä on mahdollista, jos tavoite kuitenkin pysyy samana?
- 1970 ja 80-luvulla toimintaympäristö oli erilainen, silloin oli miljoona-armeijat aseissa. Nyt on oleellista, että kun joukkoja muodostetaan, ne kyetään varustamaan tehtävän mukaan hyvin. Tämä joukko on tähän toimintaympäristöön riittävä.
Mutta eikö asevelvollisuusarmeija ole hitaampi reagoimaan?
- Meillä on hyvä ymmärrys siitä, mitä meidän ympäristössä tapahtuu. Kykenemme ennakoimaan, jos tilanteessa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Tällainen sotilaallisesti organisoitu järjestelmä toimeenpanee kyllä hyvin nopeasti valmiuden kohottamisen. Sanoisin, että se on meidän leipälaji.