”Armeija marssii vatsallaan”, sanoi Fredrik Suuri aikoinaan, ja niinhän se on näihin saakka ollut. Nyt vain kuuluu Oulusta hälyttäviä tietoja, että armeija pikemminkin kaatuu vatsalleen. Kun muutama vuosi sitten tutkittiin yli 600 Pohjan prikaatin varusmiestä, heidän huomattiin lihovan varusmiesaikanaan keskimäärin 4,5 kiloa. Samalla kohosivat kolesterolit ja insuliinit ja kaikki lihomisen mukanaan tuomat vitsaukset.
Syykin paljastui: se ei ollut armeijan oma gourmet-ruokavalio, johon perinteisesti kuuluvat vanikka, vääpelinräkä, lataa ja varmista sekä panssarieste ja muut herkut. Ei, eikä edes salaperäinen jarru, vaan sotilaskodin munkkipossut, pitsat ja piirakat.
Vihollinen on nähtävästi siirtynyt psykodigestiiviseen sotastrategiaan eli syöttämään uljaan armeijamme toimintakyvyttömäksi sotkussa. Oppitunneilla varusmiehille kyllä muistetaan kertoa, että vihollinen on vihollinen, vaikka voissa paistaisi, mutta eipä arvattu, että voissa paistettu munkkipossu se vasta vihollinen onkin, ja vieläpä vapaa-aikana.
Tulokset olivat karmaisevia. Ei riitä, että painot ja rasvaprosentit nousevat, vaan kokonaiset joukko-osastot ovat tuhonneet itsensä sotkun neutronipommeilla. Katsokaapa vain, mitä Oulussa on jäljellä Pohjan prikaatista tai muistakaan varuskunnista! Tyhjiä parakkeja, ei juuri muuta. Ei sotilaita, ei sotilaskoteja, ei edes munkkipossuja, koska niitä ei enää tarvita. Vihollinen on tehnyt tehtävänsä salakavalasti. Kaik on mänt.
Mitenkähän Suomen olisikaan käynyt talvi- ja jatkosodassa, jos siihen aikaan olisi ollut samanlaisia voissa paistettuja eväitä kuin nykyisin. Jos nykysotkun nisuilla lihoo 4,5 kiloa kuudessa kuukaudessa, monen vuoden sota-aikana miesten paino olisi noussut keskimäärin jotain 40 kiloa. Eihän sellainen läskiarmeija olisi jaksanut edes pakoon juosta Kannaksella kesällä 1944.
Onneksi noin ei ollut. Tuntemattoman sotilaan papusopassa herne etsi turhaan toveriansa ja Hietanen yritti opettaa vatsaansa huutamaan ”Leippä!” aina kun herroja kulki ohi, mutta sai silti elää puoli vuotta pelkällä yhdellä silakalla. Jos olisi siinäkin ollut hampurilaisia ja ranskanpottuja, ei kyllä tappamisen meiningistä olisi tullut yhtään mitään, hyvä jos olisivat sankarimme selvinneet hengissä akryyliamidista.
Eikä taitaisi pullamössöarmeijastamme olla paljon vastusta nytkään, jos sattuisi sota tulemaan, mitä emme tietysti toivo. Onneksi kansanterveyden valvojilla on tähänkin tilanteeseen hyväksi koettuja korjauskeinoja. Määrätään ainakin puolet sotkuista munkkipossuttomiksi alueiksi, ellei kielletä niitä kokonaan.
Lisäksi terveyskasvatus voidaan yhdistää välttämättömiin säästöihin: lopetetaan koko ruoan tarjoilu intissä ja ainakin kesäaikaan pannaan pojat laitumelle hankkimaan itse oma kasvisravintonsa. Kyllä he siihen pystyvät, kun kerrotaan, että kyseessä on Suuri seikkailu, josta on tarkoitus tehdä tuhatosainen televisiosarja.