Kolumni

Arktisessa tutkimuksessa kaikki yhden, yksi kaikkien puolesta

Arktisista eliöyhteisöistä luotettavan kuvan piirtäminen on tänään tärkeämpää kuin koskaan.

-
Kuva: Jenny Svennås-Gillner, SLU
-
Kuva: Jenny Svennås-Gillner, SLU

”Pohjoista hallitsee arktinen viima. Täällä sään voimat kurittavat kaikkea elämää. Ankarien sääolojen tuiverruksessa on jokainen laji omillaan, ja siksi ilmasto kuvastuu suoraan eri kantojen vahvuuteen.”

”Pohjoisen kesä on elämän sinfoniaa. Arktiset eliöt elävät tiiviissä vuorovaikutuksessa. Valtaosa alueen kasveista on muiden eliöiden pölyttämiä. Alueelle matkaa miljoonia muuttolintuja yhdestä ainoasta syystä: syömään sitä yltäkylläistä elämää, mitä pohjoinen tuottaa.”

Nämä mielikuvat ovat toistensa vastakohtia. Sillä, kumpi on lähempänä totuutta, on valtaisa merkitys kun yritämme ymmärtää arktisen ilmastonmuutoksen vaikutusta. Jos ensimmäinen mielikuva pätee, silloin muutos yhden lajin kannassa ei vaikuta juuri mihinkään muuhun. Jos toinen kuva pätee, silloin muutos yhden lajin kannassa voi aiheuttaa hyökyaaltoja kautta koko ekosysteemin.

Arktisista eliöyhteisöistä luotettavan kuvan piirtäminen on tänään tärkeämpää kuin koskaan. Kaipaamme vastauksia valtavia alueita koskeviin kysymyksiin: Miten pohjoisen eliöyhteisöt ovat rakentuneet? Miten ne muuttuvat arktisen ilmaston lämmetessä? Millaista vaihtelua esiintyy Arktiksen eri alueiden välillä? Mitkä lajit leviävät pohjoiseen? Mitä leviämisreittejä lajit käyttävät jäälakeuksien keskellä? Mitä muutokset tarkoittavat arktisten eliöyhteisöjen toiminnalle?

Pohjoisten alueiden tutkiminen on kuitenkin haastavaa. Vaikka arktiselle alueelle pääsee nyt entistä helpommin ovat etäisyydet valtavat ja kuljetuskustannukset tähtitieteelliset. Tässä tilanteessa on tiede koetuksella. Yksittäisen tutkimusryhmän resurssit eivät riitä ratkomaan nykyajan kysymyksiä. Perinteinen retkikunta voi tuoda yhden palan peliin, mutta kokonaisuuden hahmottamiseen tarvitaan kaikkien uurastus.

Tieteessä elämme nyt arktisen tutkimuksen kiehtovimpia aikoja. Yhteistyön uusilla muodoilla rakennamme kokonaisuuksia, joihin yksikään ryhmä ei ole aiemmin pystynyt. Pyydämme apua toisiltamme yksinkertaisella periaatteella: jos olet jo paikan päällä, mikset sijoittaisi paria työpäivää yhteisen kysymyksemme ratkomiseen? Jos kymmenet tutkimusryhmät tekevät samaa, silloin yhdessä kootaan se palapeli. Ja aikaa jää edelleen omiinkin tutkimuskysymyksiin vastaamiseen.

Arktisen yhteisyön ajatus on kaikkea muuta kuin utopistinen. Yhteistöillä olemme rakentaneet uutta ymmärrystä muun muassa kasvien pölytyksestä koko arktisen alueen laajuudessa. Olemme osoittaneet tuoreen ilmastonmuutoksen jäljet kasvinsyöjien tuhoissa ja niitä syövien loispetojen yhteisöjen koostumuksessa. Ja valaisseet arktisten hyönteisten leviämishistoriaa ja niiden nykyisiä yhteyksiä kasveihin.

Tiesitkö, että yhdessä ainoassa kasvilajissa, lapinvuokossa vierailee kesän aikana yli 1 300 hyönteislajia ympäri Arktista? Kukinnallaan tämä kasvi tarjoaa siis elävän runsaudensarven koko pohjoisen eliöyhteisölle.

Uuteen yhteistyöhön on lähdetty innolla mukaan. Arktiset tutkimusasemat ovat liittyneet 86 aseman INTERACT-verkostoksi. Mukana on asemia koko arktiselta alueelta, ja palan painikkeina muutama asema eteläisemmiltä vuoristoseuduilta. Verkoston tavoitteena on keskittyä suurten arktisten kysymysten ratkomiseen. Verkosto tarjoaa mahdollisuuden vierailla useilla tutkimusasemilla ympäri Arktista ja tarkastella säännönmukaisuuksia yli valtavan alueen. Yhteistyön uutena tehomuotona asemat tarjoavat etäpääsyn paikalliseen infrastruktuuriin. Jos tutkija keksii hyvän kysymyksen, silloin asema voi tarjota muutaman henkilötyöpäivän hankkeen käyttöön – paikan päällä olevasta henkilöstöstä.

Eikä arktisella alueella toimivaksi havaittua kannata siihen rajoittaa. Uudessa Lifeplan-hankkeessa (https://www.helsinki.fi/en/projects/lifeplan) rakennamme tällä hetkellä sadan paikan näytteenottoverkostoa ympäri maailmaa. Euroopan tutkimusneuvosto ERC:n rahoittaman hankkeen tarkoituksena on kartoittaa luonnon monimuotoisuutta uusimpien tieteellisten työkalujen avulla – yhteistyössä kautta maailman.

Jokaisessa paikassa näytteenotosta vastaa vapaaehtoinen tutkijaryhmä. Ja jokaisessa paikassa nämä ryhmät soveltavat täsmälleen samoja, tarkasti vakioituja menetelmiä. Näin jokainen palapelinen osanen on yhtä tarkasti piirretty ja muotoiltu. Yhdessä kokoamme kokonaiskuvan maapallon eliöyhteisöistä ja niiden lainalaisuuksista. Vain yksi ratkaisu tekee tästä valtavasta tehtävästä mahdollisen: sen pilkkominen hallittaviin osiin.

Uskon vakaasti, että uudentyyppinen yhteistyö mahdollistaa uusien kysymysten ratkomisen sekä Arktisen alueen että koko maailman tasolla. Kiitän onneani, että saan toimia tieteessä juuri nyt. Haasteet eivät ole koskaan olleet suurempia – eivätkä mahdollisuudet huimaavampia. Elämme elävän maailmamme tutkimisen jännittävimpiä aikoja, ja joukossa piilee tieteenkin voima.

Tomas Roslin on hyönteisekologian professori. Johtaa tutkimusryhmiä Helsingin yliopistossa sekä Ruotsin maatalousyliopisto SLU:ssa.

Kuvaajan nimi korjattu 8.1. kello 9.20.