Ulkoministeri Alexander Stubbin lupaus Suomen arktisen strategian laatimisesta on muutettava toteen. Sen osaksi sopii hyvin Arktisen keskuksen nostaminen EU-tason arktiseksi informaatiokeskukseksi.
Ulkoministeri Alexander Stubb lupasi tiistaina Rovaniemellä, että Suomi laatii arktisen strategian. Se yhdistäisi eri hallinnonalat ja ohjaisi Suomen toimintaa pohjoisilla alueilla. Valmista on määrä olla jo ensi vuonna.
Lupauksesta on syytä pitää kiinni. Tällaista strategiaa Suomi olisi tarvinnut jo kauan sitten, mutta hallitusten horisontissa ei pitkään aikaan ole pohjoista suuntaa kunnolla näkynyt.
Myös ulkoministeri Stubbin tuntemus pohjoisen kysymyksiin on ollut alkuaan hyvin vähäinen. Hän kuitenkin otti opiksi huhtikuussa Tromssassa Arktisen neuvoston kokouksessa, jossa saman tien lupasi pitää syksyllä linjapuheen asiasta.
Puheet on nyt pidetty, enää puuttuvat teot. Ratkaiseva askel siinä on valtioneuvoston periaatepäätös, sillä pelkästään ulkoministeriön eli Stubbin ja lähialueyhteistyöstä vastaavan Paavo Väyrysen asiana tämä ei etene. Mukaan on kytkettävä muitakin ministeriöitä.
Norjassa vastaava pohjoisten alueiden politiikka on laaja hallituksen ohjelma, jossa on mukana myös tukku aluepoliittisia näkemyksiä ja toimenpiteitä. On tuskin realistista odottaa, että Suomessa oltaisiin ensi vuonna niin pitkällä. Silti Norja on hyvä malli siitä, että kyse ei ole pelkästään ulkopolitiikasta.
Suomessakin tarvitaan kokonaisvaltainen näkemys. Erilaisia pohjia on olemassa. Keväällä pohjoissuomalaiset toimijat luovuttivat pääministeri Matti Vanhaselle elinkeinopainotteisen, Venäjää koskevan Barents-strategian. Kemijärven tehtaan lakkautuksen jälkeen erityinen Lappi-työryhmä teki omia pohdintojaan.
Arktista strategiaa pohtivaan neuvottelukuntaan tarvitaan myös kunnollinen pohjoisen edustus -- eikä vain pohjoisen kansanedustajista, sillä heistä merkillisen harva on osoittanut aitoa mielenkiintoa rajat ylittäviin kysymyksiin. Selvä poik-keus joukosta on Hannes Manninen, joka parhaillaan on arktisten parlamenttien yhteistyön puheenjohtaja.
Lapin yliopiston Arktisen keskuksen 20-vuotisjuhlissa johtaja Paula Kankaanpää toi esille ajatuksen eurooppalaisesta arktisen informaation keskuksesta. Sellaisen perustamista on ehdottanut EU:n komissio tiedonannossaan viime syksynä.
Komissio itse ei ole vienyt asiaa eteenpäin. Siinä on siis Suomella nyt todellinen vaikuttamisen paikka. EU:n alueella ei ole olemassa toista instituutiota, joka tähän rooliin sopisi Arktista keskusta paremmin. Sen tukena on hyvä maine ja hieno rakennus näyttelyineen. Lisäksi se on paikka, jossa on tehty useita kansainvälisiä arktisia avauksia ja jonka toiminnassa informaation jakaminen jo nyt on keskeistä.
Myös Oulun yliopiston Thule-instituutti on tärkeä pohjoinen toimija nyt ja jatkossa, mutta sen rooli on erilainen. Suomen olisi helppo ajaa Arktista keskusta eurooppalaiseen rooliin, mutta se edellyttää hallituksen aktiivisuutta. Aloitteella on kansallista merkitystä. Pohjoissuomalaisin voimin asia ei etene, sillä on päästävä suoraan komission käytäville vaikuttamaan.
Ensin tarvitaan selkeä suomalainen näkemys siitä, mitä halutaan. Ne pohdinnat ovat Rovaniemellä jo pitkällä. Sen jälkeen ainakin pääministerin, ulkoministerin, opetusministerin ja ympäristöministerin on otettava asia esiin omilla EU-foorumeillaan. Ilman tällaista lobbaamista mitään ei tapahdu. Tilaisuus on liian hyvä menetettäväksi, mutta se menee muille, ellei toimeen tartuta.