Arktinen ympäristö kärsii syistä, joiden aiheuttajat ovat kaukana alueen ulkopuolella. Tiivistyvä yhteistyö on ainoa tapa vaikuttaa asiaan.
Tiistaina Rovaniemellä julkistettu arktisen ympäristön tilaa koskeva raportti on hyvä esimerkki kansainvälisen yhteistyön hyödyllisyydestä pohjoisilla alueilla. Luonnonolot ovat kaikkialla pohjoisessa samankaltaisia valtioiden rajoista riippumatta. Sama pätee ympäristöriskeihin. Saasteet eivät pysähdy rajoilla, ja niinpä tehokas toiminta ympäristöriskien vähentämiseksi voi olla luonteeltaan vain kansainvälistä.
Ympäristöraportin julkaisija AMAP on yksi Arktisen neuvoston alaisista ohjelmista. Julkistetuilla tiedoilla on mahdollisuus päästä vaikuttamaan myös valtioiden väliseen politiikkaan. Arktisen neuvoston ulkoministerit tai heidän edustajansa kokoontuvat viikon päästä Saariselällä, ja tiedeyhteisön viesti heille on selvä: arktisessa ympäristössä on riskejä, jotka haittaavat eliöstön ja myös ihmisten terveyttä. Näiden riskien vähentämiseen tarvitaan maailmanlaajuisia toimia. Viime kädessä johtopäätösten teossa kyse on poliittisesta tahdosta.
Mielikuvaarktisesta ympäristöstä puhtaana ja koskemattomana alueena on osin väärä. Tietyt saasteet saattavat ilmakehän virtausten tai merivirtojen avulla kulkeutua tuhansia kilometrejä ja kerääntyä ravintoketjuun juuri pohjoisilla alueilla. Tämä tosiasia on ollut tiedossa jo pitkään. Silti AMAP-raporttiin sisältyy aivan uusia löytöjä.
Arktinen alue näyttää toimivan eräänlaisena maapallonlaajuisena elohopeanieluna. Ilmakehän kautta kulkeutuva elohopea laskeutuu alas pohjoisessa ja kerääntyy siellä ravintoketjuun. Erityisesti tämä koskee Pohjois-Kanadaa ja Grönlantia. Löydöt horjuttavat perinteistä ruokavaliota paljon käyttävien pohjoisten alkuperäiskansojen elämäntapaa.
Vallitsevat ilmavirtaukset näyttävät kiertävän Suomen tavalla, jonka myötä kaukolaskeumat Lapissa ovat suhteellisen vähäisiä. Lapin puhtaus on ilahduttava tieto, mutta sen ei pidä estää Suomea olemasta aktiivisesti mukana muuttamassa AMAP-raportin havaintoja poliittisiksi johtopäätöksiksi ja toiminnaksi.
Viime vuonna päästiin pitkien neuvotteluiden jälkeen sopimukseen tiettyjen pysyvien orgaanisten ympäristömyrkkyjen kieltämisestä. Edellinen AMAP-raportti oli tässä hyvä työkalu. Nyt näyttää siltä, että elohopean käytön rajoittamiseen on suhtauduttava aivan uudella vakavuudella. Tehtävä on vaikea, sillä elohopeapäästöt saattavat olla peräisin esimerkiksi hiilen käyttämisestä polttoaineena pitkin aasialaisia kyliä.
Ympäristönsuojelussa on otettu edistysaskeleita, jotka vaikuttavat myönteisesti pohjoisessa. Lyijyttömään bensiiniin siirtyminen ja kemikaalikiellot ovat siitä esimerkkejä. Silti haitallisia yhdisteitä kiellettyjä DDT:tä ja PCB:tä myöten on yhä läsnä arktisella alueella. Tietyt riskit ovat kontrollissa, mutta uusia ilmaantuu.
Myönteistä on, että radioaktiivisten jäämien määrä pohjoisessa on vähentynyt. Venäjän ydinriskeistä on puhuttu paljon. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että Ranskan ja Britannian ydinjätteiden jälleenkäsittelylaitokset Cap de la Hague ja Sellafield aikaansaavat koko ajan päästöjä, jotka vaikuttavat arktisilla merialueilla. Tästä ei ole syytä vaieta.
Ilmastonmuutoksen seurauksia koskevan raportin on määrä valmistua vuonna 2004. Saasteiden kaukokulkeumat vaikuttavat ravintoketjuihin, mutta ilmastonmuutos saattaa jo horjuttaa koko arktisen ympäristön ja elämäntavan perusteita.