Miten pitkä matka onkaan kauas?
Kysymys nousi mieleen, kun kokoomuksen puoluekokouksen jälkeen suuntasin Lappeenrannasta kohti Venäjän Ulan-Udea, Itä-Siperiaa. Vuorokauden matkustamisen jälkeen olin perillä Burjatian tasavallan pääkaupungissa, jossa järjestettiin 12. arktisen alueen parlamentaarikko-konferenssi.
Arktisen alueen teemat ja kehitysnäkymät ovat moniulotteisia ja kauaskantoisia. Niissä on kyse alkuperäiskansojen mahdollisuuksista elää, kouluttautua ja yrittää kotiseudullaan, ilmastonmuutoksen hillitsemisestä, kestävästä kehityksestä ja tulevaisuuden liikenne- ja logistiikkareiteistä.
Aiheina ovat alueen tutkimus ja koulutus ja se, millaista kylmä- ja merialan tai langattoman viestinnän osaamista alueella tarvitaan, sekä rajat ylittävä yhteistyö. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Arktiset teemat läpileikkaavat koko politiikan sektorit. Kyse on energia-, tietoliikenne- ja talousasioista ja siten myös ulko- ja kasvupolitiikasta.
Siksi on selvää, että kiinnostus arktisiin teemoihin on noussut ympäri maailmaa.
Ulan-Uden konferenssissa nostimme esiin tarpeen Pariisin ilmastosopimuksen hengessä järjestää Arktisen neuvoston ministerikokous ympäristöministereille. Sen tavoitteina on löytää kestäviä ilmastoratkaisuja ja uusia keinoja vähentää hiilidioksidipäästöjä.
Painotimme myös alueen yhtenäisyyttä arktisella alueella elävien neljän miljoonan asukkaan kannalta. Muun muassa opiskelijoiden liikkuvuus on varmistettava, ja aluetta koskevan tutkimuksen on oltava pitkäjänteisempää.
Muutama vuosi sitten Norjan kruununprinssi Haakon vieraili presidentti Niinistön kutsusta Suomessa. Kruununprinssi oli silminnähden kiinnostunut arktisesta yhteistyöstä Norjan, Ruotsin ja Suomen kesken.
Niinistö toi esiin, että vihdoin arktisuuden ymmärrettäisiin olevan koko Suomen asia, ei vain pohjoisen toimijoiden.
Silloisena kaupunginvaltuuston puheenjohtajana sain kertoa kruununprinssille yhteistyömahdollisuuksista. Samalla esitin kutsun saapua Ouluun, kun lentoyhteys Tromssan ja Oulun välillä toimii.
Nyt lentoyhteys ja moni muu pienempi teko arktisissa asioissa on toteutettu rajat ylittävällä yhteistyöllä, pohjoisen toimijoiden toimin ja voimin. Viimein on aika saada myös valtiotason ja EU:n sitoutuminen, tahtotila ja resurssit samaan suuntaan.
Lähestyvä Arktisen neuvoston puheenjohtajuus tarjoaa Suomen käteen useita avaimia. Pieni, viennistä ja osaamisesta riippuvainen maa voi saada aikaan tuloksia vain laajalla yhteistyöllä. Siksi meidän on tehtävä painotuksia ja valintoja.
Suomen arktisen strategian päivitys on tehtävä ripeästi, jotta pystymme vaikuttamaan EU:n toimintaan ja kansainvälisiin valintoihin – johdonmukaisesti ja laajalla rintamalla.
Koska arktiset asiat kuuluvat niin monen ministeriön tontille, arktinen politiikka haastaa hallituksen johtamisen ja tavan toimia. Vanhahtava sektorivastuu ja ministeriöiden asettamat painotukset eivät edistä Suomen EU-tason ja kansainvälisiä tavoitteita, vaan ne jäävät helposti kansalliseksi puuhasteluksi.
Tarvitaan selkeää poikkihallinnollista otetta.
Ennen kaikkea arktiset asiat siis huutavat kansallista johtovastuuta. Missä ovat Suomen arktisen politiikan avaimet ja kuka on valmis käyttämään niitä?