Suomen ulkoministeri Timo Soini ja EU:n korkean tason edustajat julistivat voimakkaasti sitoutumisensa Pariisin ilmastosopimukseen EU:n arktisessa foorumissa Oulussa viime viikon lopulla.
Maailman reaktio Trumpin irtaantumiseen ilmastositoumuksista on ollut ilahduttavan yhdenmukainen: me olemme jo päättäneet pysäyttää ilmastonmuutoksen ja jatkamme eteenpäin.
Ilmastonmuutoksen matematiikka on lopulta verrattain yksinkertaista: kun lämpeneminen halutaan rajoittaa tietylle tasolle, voidaan laskea, paljonko hiiltä, öljyä, turvetta ja kaasua voidaan käyttää.
Pariisin sopimuksessa maailman maat asettivat tavoitteeksi pysäyttää lämpenemisen 1,5 asteeseen. Jo nyt käytössä olevilla öljy- ja kaasukentillä on enemmän polttoaineita kuin mitä tämän tavoitteen puitteissa voidaan käyttää.
Ilmasto ei kestä yhtään uutta öljykenttää. Arktista öljyä ei porata maailmassa, joka ratkaisee ilmastonmuutoksen. Silti joukko teollisuuden ja elinkeinoelämän etujärjestöjen edustajia perustelee Jäämeren ratayhteyden tarvetta muun muassa sillä, että Barentsinmeren öljy- ja kaasuvarannot ovat luultua suuremmat (Kaleva 13.6./Lukijalta).
Jäämeren radan toteuttamisen edellytyksiä on selvitetty viime vuosina, mutta muun muassa liikenne- ja viestintäministeriön selvityksessä todetaan, ettei hankkeelle löydy valtion budjetista rahoja, ja sen järkevyys riippuu kuljetuskysynnästä.
Näköpiirissä olevat kuljetusmäärät alueella jäävät kauas siitä mitä tarvittaisiin, jotta rata olisi kuljetustaloudellisesti järkevä. Kemin sataman vuotuinen liikenne on noin yhdeksän kertaa suurempi kuin koko Koillisväylän viime vuoden läpikulkuliikenne, eikä pohjoisten merireittien liikenteeseen kohdisteta enää lainkaan yhtä suuria odotuksia kuin vielä joitain vuosia sitten.
Silti Jäämeren rataa ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Tämä paljastaa Suomen ristiriitaisen suhteen arktiseen alueeseen. Kansainvälisillä areenoilla Suomi korostaa Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanoa ja kestävän kehityksen tavoitteita, mutta kotimaassa elää yhä myytti satojen miljardien investointipotentiaalista.
Kun epämääräisestä mahdollisuuspuheesta kuoritaan pehmeät kerrokset, sen ytimessä on yhä raskas öljy-, kaasu-, metsä- ja kaivosteollisuus. Ajatus arktisesta alueesta myyttisenä kasvun aittana on ilmastonmuutoksen tosissaan ottavassa maailmassa vastuutonta ja faktoista piittaamatonta haaveilua.
Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskauden teema on Yhteisiä ratkaisuja etsimässä. Jos Suomi haluaa nousta Arktiksen kohtalonhaasteiden ratkaisijaksi, tähän ristiriitaan pitää löytää ratkaisu.
Laura Meller
Arktis-neuvonantaja, FT
Greenpeace
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.