Arkkiveisut olivat oman aikansa uutismedioita ja skandaalijulkaisuja. Ne kertoivat epätavallisista luonnononnettomuuksista ennen sanomalehtiä ja kauhistuttavista murhista ennen iltapäivälehtiä.
- Uskon, että päivittelyn tarve ja skandaalin nälkä on jotenkin aina ollut sama. Kullakin ajalla on kuitenkin ollut oma käsityksensä siitä, mitä on sopivaa ilmaista, sanoo suomalaisista arkkiveisuista väitöstutkimuksen tehnyt Pirjo-Liisa Niinimäki.
Sotien, murhien ja muiden järkyttävien tapahtumien lisäksi arkkiveisuja laadittiin kuninkaallisen perheen merkkitapauksista. Joukossa oli myös onnittelulauluja eri tilaisuuksiin.
Arkkiveisuja ostettiin toreilta ja markkinoilta ja vietiin kotiväen tai koko kylän kuunneltavaksi. Niinimäki muistuttaa, että veisuja nimenomaan laulettiin: vaikka ne julkaistiin painotuotteina, niistä tuli osa suullista kansankulttuuria.
Pirjo-Liisa Niinimäki työskentelee Hämeen Sanomissa kulttuuritoimittajana, joten arkkiveisujen vertaaminen nykyajan tiedotusvälineisiin tulee etsimättä mieleen. Väitöstutkimuksen pääaihe on kuitenkin arkkiveisujen sävelmät ja runomitat.