Unescon maailmanperintöluettelosta on runsaassa 40 vuodessa tullut arvostettu ja maailmanlaajuisesti tunnettu instituutio, johon kaupungit, maakunnat ja valtiot kilvan tarjoavat merkittäviä kulttuuri- ja luontokohteitaan.
Sen toiminnan takana on aitoa ylpeyttä kansallisesta perinnöstä – ja useimmiten myös toive päästä hyödyntämään kohteita matkailussa. Pääsystä luetteloon on tullut eräänlainen laatusinetti, tae siitä, että tarjolla on jotain poikkeuksellista ja kiinnostavaa.
Tämän tietävät miljoonat matkailijat.
Tätä taustaa vasten pyrkimys saada uutena kohteena luetteloon Oulujoen voimala-arkkitehtuuri (Kaleva 28.12.) on sekä kiinnostava että yksiselitteisesti kannatettava. Tie Unesco-kohteiden joukkoon on pitkä ja työläs, mutta sen ei pidä antaa etukäteen lannistaa.
Unescon maailmanperintökohteita on maailmassa nyt vajaat 1 100, joista Suomessa seitsemän, muun muassa Vanha Rauma, Suomenlinna ja Petäjäveden vanha kirkko..
Maailmanlaajuista luetteloa on arvosteltu siitä, että sen kohteet painottuvat Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Tätä vääristymää on kuitenkin jo jonkin verran oikaistu, ja esimerkiksi viime kesänä kulttuurijärjestö hyväksyi luetteloon kuusi eurooppalaistakin kohdetta.
Tässä mielessä Suomen ei kannata ujostella tarjotessaan uusia kohteita mukaan, eikä pohjoisen tehdessään esityksiä Suomen niin sanotulle aielistalle. Se on etappi, jonka kautta tie maailmanlaajuiseen luetteloon kulkee.
Oulujokivarren kuntien aloitteesta alkanut hanke sai tänä vuonna perusteellisen esiselvityksen, jonka otsikkona on ”Oulujoen vesistön voimalaitosarkkitehtuuri”. Arkkitehtuuri epäilemättä onkin hankkeen selkäranka.
Historiallisesti voimalat ovat olleet kuitenkin myös olennainen osa pohjoisen teollistumista, ne ovat luoneet vaurautta ja työtä. Matka Oulujoen suistosta Kainuun latvavesille on kokonaisuus, joka tar- joaa paljon muutakin kuin arkkitehtuuria.
Joen historian aiemmat vaiheet, terva, lohet ja voimalaitosaikakausi ovat suuri kertomus, johon nivoutuu valtava määrä pieniä, tuntemisen arvoisia tarinoita. Tämän kaiken päälle on mahdollista rakentaa yleismaailmallisestikin kiinnostava maailmanperintökohde esittelyineen.
Nyt on vain toivottava, etteivät lähisokeus ja sotkeutuminen lillukanvarsiin tai pieniin joulukaloihin estä asian eteenpäin viemistä Pohjois-Pohjanmaalta kohti pääkaupunkia.
Maakuntahallituksen tämänkuinen päätös jättää hankkeen edistäminen pöydälle herättää siksi huolta. Asian kariuttaminen osoittaisi melkoista kapeakatseisuutta.
Suomen aielista Unescoa varten päivitetään tulevan vuoden aikana. Listalle on tiettävästi tarjolla jo satakunta esitystä.
Asiantuntija-arvioissa Oulujoella on kuitenkin hyvät mahdollisuudet nousta listalle, jossa nyt on kuusi kohdetta. Kun kauempana edessä voi olla todellinen jättipotti, asiassa ei pidä jäädä jappasemaan.