Kuntien ostopalvelut ja hankinnat lisääntyvät koko ajan. Ostaminen on helppoa niin kauan kun kyse on konkreettisesta hankinnasta, kuten vaikkapa jonkin rakennuksen tekemisestä. Sen sijaan vaikkapa jo rakennusten ja alueiden suunnittelu menee paljon vaikeammaksi.
Tilaajan helpoin tie on suunnittelijoiden kilpailuttaminen perinteisellä tavalla, jolloin useasti hinta on ratkaiseva. Tulevaa suunnittelun laatua kun on vaikea mitata.
Vaikka arkkitehtikilpailu tulee perinteistä kalliimmaksi, on lopputulos usein paljon parempi kuin suunnittelijalle annettu toimeksianto. Ennen kaikkea näin on erilaisten aluekokonaisuuksien suunnittelussa ja ideakilpailuissa. Mitä useampi ideoija, sitä monipuolisempi lopputulos. Monen päätöksen vaikutukset voivat näkyä katukuvassa kymmeniä vuosia, ellei enemmänkin. Lisäkustannukset ovat vain muutaman prosentin luokkaa koko hankkeesta.
Kilpailuja järjestetään vain valitettavan vähän. Kutsukilpailuja on vuodessa koko maassa parikymmentä ja Oulussa pari. Oulun ympäristössä on viime vuosina kilpailuja järjestetty kiitettävästi. Hyvä esimerkki tästä on vaikka Oulunsalo.
Kutsukilpailun heikkous on siinä, että siihen ei voi kutsua kuin neljä-viisi osanottajaa. Sama pieni piiri pyörii helposti. Tästä kärsivät ennen kaikkea uudet ja aloittelevat toimistot. On selvää, että mahdollisesti kymmeniä miljoonia euroja maksavan rakennuksen tai alueen suunnittelussa ei tilaaja ota kovin suurta riskiä eikä suostu koekaniiniksi erikoisten ja uusien ajatusten kokeilussa. Vahinko, mutta se on kylmä tosiasia, vaikka esimerkiksi Suomen Arkkitehtiliitto Safa painottaa myös kokeilijoiden ottamista mukaan kisaan.
Eri puolilla Suomea käydään jatkuvaa keskustelua siitä, että oman paikkakunnan yritykset eivät saa tarpeeksi kilpailupyyntöjä. Arkkitehtuurissa, jos missä täytyy unohtaa ahdasmielinen nurkkakuntaisuus. Suuret kokonaisuudet kannattaa tutkituttaa useammalla. Uudet tuulet eivät ole pahaksi.
Oulussa tehty selvitys osoittaa, että suunnittelijoiden kutsumisessa ollaan kovasti nurkkapatrioottisia. Vielä selvempi tilanne on lähikunnissa. Suurimmassa osassa niiden kilpailuja liki kaikki kutsutut olivat oululaisia tai alueen toimistoja.
Toki paikkakunnan yrittäjiä närästäviä poikkeuksiakin on, mutta pitkässä juoksussa ne tasoittuvat. Sama tilanne on myös toisinpäin. Pohjois-Suomen ulkopuolella oululaisten ja pohjoissuomalaisten toimistojen saamat kutsut ovat harvinaista herkkua.
Vaikka Arkkitehtiliitolla on oma lehmä ojassa, ei voi kuin yhtyä liiton kilpailusihteerin toivomukseen, että suunnittelukilpailuja järjestettäisiin Oulussa nykyistä enemmän. Kaupunki voisi kilpailuttaa Helsingin ja Espoon tapaan nykyistä enemmän myös rakennusten suunnittelua, kuten nyt virastotalossa.
Tuntuu, että erilaiset suunnittelukilpailut aktivoivat kuntalaisia ottamaan kantaa. Ainakin sitten, kun ehdotus on valmistunut tai viimeistään sitten, kun rakennuksen näkee paikallaan.
Ennen järjestettävää kilpailua voitaisiin toivon mukaan kytkeä nykyistä enemmän myös kaupunkilaisten mielipidevaikuttamista siitä, mitä halutaan. Tämä koskee ennen kaikkea erilaisten aluekokonaisuuksien suunnittelua ja ideakilpailuja.