Arkkitehti Tuula Leppämäki havahtui ystävänsä hautajaisissa siihen, ettei tekokuidulla verhoiltu arkku kuvastanut lainkaan vainajan persoonallisuutta.
Vaihtoehdon etsintä tuotti eräänlaisen vaneriarkun, joka on ensimmäisenä ja ainoana saanut Hautaustoiminnan keskusliiton kestävän kehityksen sertifikaatin.
Hämeenlinnalainen designarkku sahataan paksusta kertopuulevystä pystyyn niin, että liimatut soirot näkyvät pehmeäpiirteisinä raitoina. Koristeeksi käy vaikka puunoksa tai sammal, jos se kuvaa vainajaa paremmin kuin kukkalaite, tuumii Leppämäki. Arkkuun voi laittaa esimerkiksi vainajan omia lakanoita tai pitsejä.
Leppämäki halusi noudattaa kestävän kehityksen periaatteita myös arkun sisustuksessa. --Pellavalle tai Marimekon puuvillakankaalle ja käsintehdylle villahuopapeitolle kertyy hintaa 2-3 kertaa enemmän kuin monen arkun normaali tukkuhinta. Osa materiaaleista kuljetetaan valitettavasti ulkomailta, koska kotimaista tuotantoa ei ole.
Yli kolmen tuhannen euron ulosmyyntihinta oli silti yllätys Leppämäellekin. Markkinatutkimuksessaan hän osasi kysyä suhtautumista korkeintaan 2?400 euron arkkuun.
Kyselyssä yli 80 prosenttia vastaajista arvosti arkun ympäristöystävällisyyttä. Valinnan ratkaisee kuitenkin hinta. --Jos hinta on 1?400 euroa, joka neljäs haluaa ehdottomasti ekoarkun. Kun hintaan tulee tuhat euroa lisää, enää joka kahdeskymmenes pitää ekoarkkua ensisijaisena.
Tieto on saanut Leppämäen harkitsemaan suoramyyntiä, kun omassa hinnassa ei ole joustonvaraa. --Joudun tahtomattani sohaisemaan muurahaispesää.
--En tiedä, riittääkö minulla ammattitaitoa surevien omaisten kohtaamiseen. Minähän olen suunnittelija ja taidekäsityöläinen. Ei ihme, että Tuula Leppämäkeä jännitti ensimmäinen esittäytyminen hautausalan näyttelyssä Siilinjärvellä tässä viikonvaihteessa.