Haukipudas Karhun sylin kokoisista hirsistä veistetty kämppä on harvinaisuus kelomökkien pohjoisessakin.
Mutta Haukiputaan Kellosta sellainen rakennus löytyy. Eikä mikä tahansa maja, vaan kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuolle (1892-1947) Kiestingin Kananaisiin 1941 rakennettu komentokämppä. Siilasvuo osti rakennuksen itselleen 1942 ja siirrätti sen Kelloon 1945.
"Vahinko, ettei tällaista hirttä enää löydy oikein mistään. Yhteen nurkkaan pitäisi saada nimittäin uutta puuta", harmittelee Hjalmar Siilasvuon miniä Viesti Siilasvuo esitellessään historiallisesti arvokasta, Siilasvuon suvun omistuksessa pysynyttä rakennusta.
Rakennuksen pitkäikäisyydestä voi kiittää myös kämpän suunnitellutta arkkitehti Uki Heikkistä.
"Heikkinen palveli Siilasvuon joukoissa Kiestingin suunnalla. Koska hän oli arkkitehti, niin hänen tehtäviinsä kuuluivat erilaisten rakennusten suunnittelut, myös Siilasvuon komentokämpän, jonka rintamamiehet sitten rakensivat", kertoo Uki Arkkitehtien juhlakirjaa parhaillaan viimeistelevä arkkitehti Kaarina Niskala.
Kämppä on sota-aikaiseen tyyliin karun pelkistetty, mutta siitä löytää lukuisia hienoja Heikkisen suunnittelemia yksityiskohtia ja Heikkisen piirtämiä kalusteita.
Koristeellinen päätyovi upeine ovenkolkuttimineen on kuin eilen tehty. Sisäkaton leveät laudat kiiltävät edelleen silkinhohtoisina. Hirsiset pöydät ja tuolit ovat niin jykevää tekoa, etteivät niiden jalat nilkuta kovankaan käytön jäljiltä.
Hjalmar Siilasvuo muisti myöhemmin rakennuksen suunnittelijaa ja lähetti Heikkiselle kiitoskirjeen sekä huvilan suunnittelusta että Heikkisen kämpästä maalaamasta akvarellistä.
"Emme ole onnistuneet löytämään maalausta mistään", Niskala harmittelee.
Työt tehtiin
rintamalla ja lomilla
Uki Heikkinen ei ole ainoa Pohjois-Suomessa vaikuttanut arkkitehti, jonka sotapalvelukseen kuului rakennuspiirustusten teko sotaherroille.
Kajaanilainen arkkitehti Eino Pitkänen suunnitteli 1942 valmistuneen "Marskin majan" marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimille Lieksajärven rannalle Repolan eteläpuolelle.
Marskin maja ei ollut ainoa Pitkäsen sota-aikainen työnäyte. 14. divisioonassa suunnittelutehtävissä toiminut Pitkänen oli piirtänyt jo syksyllä 1941 kenraalimajuri Erkki Raappanalle asunnoksi ja komentopaikaksi hirsirakennuksen divisioonan esikunta-alueelle Tiiksaan.
Raappana pyysi luutnantti Pitkästä suunnittelemaan marsalkalle metsästysmajan, jonka Raappana ja koko 14. divisioona luovuttaisivat Mannerheimille marsalkan 75-vuotissyntymäpäivänä.
Pitkänen piirsi Marskin majan kahden viikon pituisen "lomansa" aikana Kajaanissa. Hänen suunnitelmiensa pohjalta valmistettiin myös saranat, ovenkolkutin, takkaraudat ja lamput - koko sisustus tekstiilejä lukuun ottamatta.
"Pitkänen mainitsi kotonaan vain muutaman kerran Mannerheimin majan, mutta kaupungillahan työstä puhuttiin sodan jälkeen paljonkin", muistelee Pitkästen luona Kajaanissa kouluvuosinaan 1940-luvun puolivälissä "täysihoidossa" asunut, nykyään Oulussa asuva Paavo Meriläinen.
Pitkänen olikin Kajaanissa merkittävä henkilö, sillä Pitkäsen arkkitehtitoimisto suunnitteli sodan jälkeen kaupunkiin pientaloja, kerrostaloja, kouluja ja voimalaitoksia asuntoalueineen.
Halsti puolusti Siilasvuota
Mannerheimin metsästysmajan löytää nykyään Lopelta Puneliajärven rannalta, missä rakennus on museokäytössä. Raappanalle rakennettu ja Rajakenraalin majaksi nimetty rakennus on puolestaan siirretty Ilomantsin Parppeinvaaralle niin ikään museokohteeksi.
Mannerheimin ja Raappanan majalahjoista ja niiden siirroista ei käyty aikoinaan julkista keskustelua, mutta kun Siilasvuon mökkiä lähdettiin 1945 siirtämään armeijan huoltoautojen paluukuljetuksena Kelloon, heräsivät päämajan upseerit: omapäinen Siilasvuo olisi mahdollista saada kiinni itse teosta.
Huoltopäällikkö Wolf H. Halsti kävi raivoisaan puolustustaisteluun Siilasvuon, "Jalmari-herransa", puolesta.
"Huoltopäällikkö Halsti sai puhelun Mikkelistä. Sieltä huudettiin syytös, että Siilasvuo oli rakennuttanut armeijan työvoimalla itselleen mökin valtion aineista ja siirrättänyt sen armeijan autoilla omalle tontilleen. Halsti nautti Jalmari-herransa puolesta voidessaan ilmoittaa päämajan kenraaleille heti selvän totuuden: 'Minä olen itse kirjoittanut tästä mökistä puutavaralaskun ja pystytyslaskun ja kuljetuslaskun ja kaikki on maksettu käteisellä. Jos minä kuulen tästä asiasta vielä yhdenkin sanan, niin käräjillä tavataan.'" (Raimo Seppälä: Kenraali ja pahat linnut. Otava 1984).