Rion talon itäpuolella Snellmanin puiston laidalla ovimies toivottaa tervetulleeksi lasiseen näköalahissiin. Ovet sulkeutuvat, hissi nousee kohti taivasta.
Kattotasanteella 11. kerroksessa odottaa Sky High -ravintolan läpikuultava punainen aulatila. Lasirakenteet jatkuvat muodoltaan vapaassa ravintolasalissa. Auringonvalo siivilöityy ulkoseinien ja
-katon hilarakenteista sisätiloihin.
Valot ja varjot piirtävät kuvioita sisäpintoihin. Tilan varsinainen katseenkiinnittäjä on kuitenkin katossa roikkuva valtava zeppeliinivalaisin. Monoliittimaisesta mustasta kivipaasista tehdyn baaritiskin takana henkilökunta täyttää asiakkaan juomatoiveet.
Kattoterassia peittää vihreä keinonurmi. Puita ja värikkäitä pensaita on istutettu kasvialtaisiin ympäri terassia. Espanjalaisia design-terassituoleja on sijoiteltu läpinäkyvän kaiteen viereen.
Näköalaa mittaileva katse hakeutuu kaupungin silhuetista kaupungintalon yli kohti kauempana siintävää merta. Aurinko lämmittää mukavasti. Täällä jokainen drinkki on elämys.
Ihan tältä istumalta ei Sky High -ravintolaa kannata lähteä etsimään, sillä sitä ei ole olemassa. On vain oululaisen ravintolasuunnittelijan Juha Pekka Mikkosen visio baarista, jonka hän haluaisi Ouluun suunnitella. Mikkonen on päätynyt näköalaravintolaan, sillä hän uskoo ihmisten hakevan ravintoloista elämyksiä.
"Oulu on pakattu niin tiiviisti ruutukaavaan, että näkymät ovat yleensä vain kymmenen metrin päähän. Ihmisiä kiinnostavat näkymät, joita he eivät tavallisesti näe. Näkymä katolta on jo elämys sinänsä", hän perustelee.
Mikkonen korostaa olevansa arkkitehti, joka suunnittelee taloja. Ei pelkkä baarinsuunnittelija. Sisustussuunnitteluun hän perehtyi oltuaan aikoinaan useamman vuoden töissä sisustusarkkitehtitoimistossa.
Ravintola-alaan Mikkonen on tutustunut samalla tavalla kuin kuka tahansa muukin, asioimalla ahkerasti erilaisissa kuppiloissa.
Arkkitehtia ravintolamaailma kiehtoo, koska se antaa tietynlaisia vapauksia suunnitteluun.
"Kirjasto, teatteri ja kirkko ovat valmiita konsepteja, joita ei hirveästi pysty muuttamaan. Sen sijaan perinteistä ravintolasuunnittelun konseptia voi muuttaa ja siihen voi löytää uusia ideoita. Monet nimenomaan odottavat, että ravintoloissa on jotain erityistä", Mikkonen selvittää.
Isoissa kaupungeissa ravintoloiden sisustuksilla pyritään luomaan näyttäviä imagoja ja spesialiteetteja. Oulussa ei niinkään.
"Oulussa ei uskalleta erottua voimakkaasti muista ravintoloista, vaan täällä pelätään uuden konseptin epäonnistumista. En tiedä, johtuuko se luonteenpiirteestä vai väestömäärän pienuudesta."
"Ravintolabisnes on kovaa peliä. Oulussa ravintolassa kävijöitä on huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Helsingissä."
Mikkonen luonnehtii perinteistä oululaista ravintolaa pubimaiseksi seurusteluravintolaksi, jossa juodaan muutama olut tai drinkki ennen yökerhoon siirtymistä. Paikan sisustuksessa pyritään kodikkuuteen, lämpöön ja turvallisuuden tunteeseen. Irlantilais- ja englantilaisvaikutteet näkyvät runsaina puupintoina.
Raflaavammat ideat sen sijaan koetaan helposti liian radikaaleina. Musiikkityylin verukkeella on sentään uskallettu erottautua, kuten rockhenkinen 45 Special ja reggaebaari Never Grow Old osoittavat. "Olisi hienoa, jos Ouluunkin saataisiin uusia kokemuksia. Luulen, että ihmiset tottuisivat siihen."
Asiakkaansa Mikkonen on löytänyt niin aikaisempien töittensä kuin normaalin verkostoitumisenkin kautta. Ravintoloitsija haluaa lähes poikkeuksetta tuntea suunnittelijan.
Toimeksiannon alkajaisiksi Mikkonen ja ravintoloitsija keskustelevat tavoitteista.
"En ole mikään brändin luoja, vaan pyrin toteuttamaan asiakkaan liikeideaa. Jos joku mainostoimisto on mukana, se helpottaa asiaa. Silloin luodaan ravintolalle oma imago, ja silloin saadaan ehkä myös jotain uutta aikaiseksi."
Liiketilaan on syytä perehtyä varhaisessa vaiheessa. Sisustusarkkitehti pääsee harvoin työstämään täysin uutta liiketilaa, niinpä tiedossa on monenlaisia rajoituksia rakennusteknisistä ratkaisuista taloyhtiön määräyksiin.
Joskus ravintoloitsijalla on niin selkeä ajatus ravintolasta, että suunnittelijan osaksi jää lähinnä puhtaaksi piirtäminen.
"Aika harvoin tulee toimeksiantoja, joissa saan vapaat kädet. Ravintoloitsijalle bisnes on henki ja elämä. Hänen täytyy luottaa siihen, että suunnitelma ja rakennustyö onnistuvat. Ymmärrän hyvin, että suunnittelija on suurennuslasin alla koko ajan", Mikkonen sanoo.
Toimeksiantajan näkemysten lisäksi lopputulokseen vaikuttavat raha ja aika. "Ideoiden täytyy olla toteuttamiskelpoisia siinä aikataulussa ja sillä rahamäärällä. Tasapainoilemalla päästään ainakin lähelle sitä alkuperäistä suunnitelmaa", Mikkonen selvittää.
"Aika on ikävä tekijä. Mitä pitempään ravintola on kiinni, sitä vähemmän tulee katetta. Kiireen takia saatetaan oikaista hyvinkin radikaalisti, ja silloin muutama hyvä idea saattaa vesittyä. Mutta työn jäljen on oltava hyvää, sen ihmiset huomaavat."
Myös paikka on tärkeä. Sillä ei kuitenkaan ole niin suurta merkitystä, jos idea on hyvä.
"Ravintolan voi tehdä vaikka teollisuushalliin. Oulussa on se ongelma, että ihmiset liikkuvat muutaman kadun varrella eivätkä ole valmiita menemään kauemmas."
Mikkoselle itselleen on ravintolassa tärkeintä ihmisten, palvelun ja interiöörin muodostama kokonaisuus. Sisustuksen puolesta vaikuttavimpiin ravintoloihin hän on törmännyt Espanjassa. "Ratkaisut, joita on tehty espanjalaisissa ravintoloissa 1980-luvulla, ovat löytäneet Suomeen vasta nyt. Siellä on uskallettu kokeilla."
Seuraavaksi Mikkonen uskoo valoteknologian muuttavan ravintolasuunnittelua. Sen avulla ravintolaan voidaan luoda uusia elämyksiä ja ulottuvuuksia. Ei tarvita kuin tyhjä valkoinen tila, jonka seiniin interiööri projisoidaan.
"Ne sopivat hyvin tanssiyökerhoihin, mutta normaaliin baarikulttuuriin eivät niinkään. Minulle ravintola on sosiaalinen ympäristö, en halua tehdä siitä sirkusta."