Irakin sodan alusta tuli viime viikolla viisi vuotta. Saddam on kaatunut, mutta sen ohella neljä tuhatta amerikkalaissotilasta, mikä oli vuosipäivänä eniten näkyvyyttä saanut tieto.
Irakilaisten näkökulmasta olennaisempia ovat ne numerot, jotka kertovat uhrien kokonaismäärästä siviilit mukaan lukien. Arviot vaihtelevat yleisimmin noin 150 000:sta puoleen miljoonaan. Vaikka Saddamin kausi oli diktatuuria puhtaimmillaan, Yhdysvaltain öljysota on merkinnyt Irakille kärsimysten nousua toiseen potenssiin.
Irakin sisäisessä kamppailussa huomio on kiinnittynyt shiiojen ja sunnien eli kahden islamilaisen kansanryhmän väliseen taisteluun. Kolmas suuri ryhmä, kurdit, elää maan pohjoisosassa konfliktin ytimen ulkopuolella.
Sitten on neljäs kansanosa, jonka tilanne on lähes koko sodan ajan jäänyt uutiskynnyksen alle. Tämä ryhmä on maan vanha kristitty vähemmistö, josta valtaosa on niin sanottuja assyrialaisia, toinen osa armenialaisia.
Tai nousihan ryhmän tilanne viimein toissa viikolla kansainväliseksi uutiseksi, kun assyrialainen arkkipiispa Paulos Faraj Rahho löydettiin tapettuna. Hänet oli kidnapattu helmikuussa, minkä jälkeen kirkonmiehestä yritettiin muutaman viikon ajan vaatia lunnaita.
Murhauutinen järkytti myös Suomen assyrialaisyhteisön. Verityö toi samalla meilläkin tietoisuuteen Irakin kristittyjen ahdingon. Ennen Yhdysvaltain ja sen liittolaisten miehitystä Irakissa oli yhdestä puoleentoista miljoonaa kristittyä, nyt enää 600 000-800 000. Sadattuhannet kristityt ovat paenneet maasta henkensä edestä.
Tavalliselle ihmiselle kivun ja kärsimyksen kokeminen on jotakuinkin samanlaista, oli hän sitten muslimi, kristitty, buddhalainen tai pakana. Sen perusteella Irakin konfliktissa ei kannattaisi ynnätä, kuinka moni uhreista mihinkin ryhmään kuuluu. Mutta tiettyyn uskontoryhmään kuuluminen ei myöskään saa olla peruste väkivallan kohteeksi joutumiselle. Näin on nyt käynyt Irakin kristityille.
Tuoreessa Kotimaa-lehdessä maailman tunnetuimpiin assyrologeihin kuuluva professori Simo Parpola pudotteli tekstiä, jollaista viileiltä tutkijoilta harvoin kuulee. Parpolan mukaan kristittyjen vainoaminen Irakissa alkaa olla lähellä kansanmurhaa.
Professori myös arvioi, että kristittyjen vainosta on vaiettu järjestelmällisesti siksi, että sen esilletuonti saattaisi Irakin sodan entistäkin huonompaan valoon. "Kristityt edustavat muslimeille maahan hyökänneitä länsimaalaisia. Mieliala on sellainen, että käännyt islamiin tai kuolet", hän latasi lehdessä.
Kiihkon keskellä ei paljoa paina se, että kristinusko on Irakissa paljon vanhempi uskonto kuin islam.
Suomessa on reilut parisataa assyrialaista, iso osa heistä Oulusta. Ryhmän sisällä vallitsee käsitys, jonka mukaan Suomen viranomaiset suhtautuvat tietoisen kylmäkiskoisesti Irakin assyrialaisten ahdinkoon. Se näkyisi turvapaikka- ja kiintiöpakolaisratkaisuissa. Niissä olisi suosittu Irakin muslimeja kristittyjen kustannuksella.
Maahanmuuttovirastosta eli entisestä ulkomaalaisvirastosta tällainen linjaus odotetusti kiistetään. Jonkinlaista painoa asiassa voinee silti antaa assyrialaisten omalle arviolle. Sen mukaan ovi Suomeen oli viime vuonna heidän ryhmäänsä kuuluvilta tiukasti kiinni. Jos oli, linjaa pitää nopeasti tarkistaa.
pekka.mikkola@kaleva.fi