"Miksi tätä on niin vaikea kirjoittaa?" aloitti Anu Kaipainen kirjeen WSOY:n kustannusjohtajalle Ville Vikstenille vuonna 1969. Työn alla oli Magdaleena ja maailman lapset, fantasiaromaani osallistumisen ongelmasta. Kirje livahti epähuomiossa sellaisenaan käsikirjoitustekstin sekaan ja painoon.
Anu Kaipainen täyttää 75 vuotta perjantaina.
Virheitä sattuu. Aluksi Kaipainen säikähti, mutta kirjeestä muodostuikin toimiva osa, kokonainen luku, epätavallista ja hiukan vaikeasti avautuvaa romaania.
-- Lukijoilta on tullut palautetta, että tämähän selvensi paljon.
Siihen aikaan Kaipainen oli kolmen nuoren pojan äiti ja tuore kirjailija.
Hän oli julkaissut läpimurtoromaaninsa Arkkienkeli Oulussa kaksi vuotta aikaisemmin, 34-vuotiaana.
Arkkienkeli ja Magdaleena, kuten useimmat Kaipaisen romaaneista, ovat syntyneet myyttitekniikalla. Kirjailija valitsee jumaltarun tai muun tarinan, jonka hän sovittaa täysin erilaiseen ympäristöön. Tarinan kulku ja henkilöiden kohtalot noudattavat myyttiä. Jos alkuperäisessä tarinassa henkilö kuolee, Kaipaisen on tapettava hänet myös romaanissa.
-- Olen minä kerran pelastanut yhden. Kustannustoimittaja vaati, että henkilö pitää tappaa kirjan lopussa, mutta minä sanoin, että jätetään nyt toivoa.
Niin romaanissa sitten hukkuvan miehen vaatteesta näkyy pilkahdus, ja lukija voi halutessaan ajatella tämän pelastuneen.
Oulu kulkee kirjoissa mukana
Anu Kaipainen täyttää perjantaina 75 vuotta. On kulunut jo 69 vuotta siitä, kun hän lähti perheensä kanssa sotaa pakoon Karjalasta. Kaipainen on muuttanut miehensä Osmon työn perässä paljon. Perhe asui useissa paikoissa eri puolilla Suomea, pisimpään Kauniaisissa ja Helsingissä. Oulussa he elivät muutaman vuoden 1960-luvun alussa. Kaupunki jäi elämään kirjailijan mielessä, "siitä vain tulee jotenkin kirjoitettua".
Kirjoissa toistuvia teemoja ovat myös vahvat naiset ja sota.
Kaipainen on aina ollut toimelias. Hän oli 1960- ja 70-luvuilla paljon mukana politiikassa ja järjestötehtävissä. Teoksia on tähän mennessä ilmestynyt 24, ja lisää on tulossa.
-- Kirjailijan ammatista ei jäädä eläkkeelle.
Hän sairastaa verenvuototautia, joka on ollut viedä hengen monta kertaa.
-- Se tuntuu ihmeelliseltä, kun on lähellä kuolemaa mutta ei kuolekaan. Nämä henkiinheräämiset ovat olleet tärkeitä kokemuksia. Samoin kuin se, että toipuu masennuksesta.
Siihen riitti yksi kritiikki
Liekö kohtalon ivaa, että naisasianainen saa perheekseen pelkkiä miehiä: kolme poikaa, kahdeksan pojanpoikaa ja kaksi pojanpojanpoikaa.
Osmo Kaipainen oli uramies: lääkäri, demaripoliitikko, kansanedustaja ja ministeri. Työ vei Kaipaiset Osloon 1970-luvun lopulla.
Oslon aikaan Kaipainen sai valmiiksi Poimisin heliät hiekat, jonka päähenkilöstä, runonlaulaja Larin Paraskesta tuli myöhemmin Kaipaisen henkilöistä lukijoille rakkain. Suomessa Helsingin Sanomien kriitikko tyrmäsi romaanin. Tai siltä Kaipaisesta ainakin tuntui.
-- Vaikka sain käsiini hyviäkin kritiikkejä, joissa kirjaa arvostettiin, en meinannut päästä huonon arvostelun yli. Tuntui, että minut oli lytätty kirjailijana.
Bussilla toivoa kohti
Kaipainen masentui. Lisäksi hän ymmärsi, ettei pystyisi elämään diplomaatin vaimon elämää ja muuttamaan miehen perässä maasta toiseen. Hän palasi Suomeen, ja aviomies tuli pian perässä.
Seuraavat vuodet olivat vaikeita. Vuonna 1985 Osmo Kaipainen kuoli, ja vaimon masennus syveni pohjattomaksi. Hän joutui viettämään joitakin viikkoja sairaalassakin.
Suru purkautui romaaniin Kun on rakastanut paljon, jonka kustantaja halusi julkaista vastoin Kaipaisen tahtoa. Vielä nytkin Kaipainen pitää teosta torsona.
-- Minä vain tekaisin sen siinä murheessani. Se ei ole hyvin kirjoitettu, hän harmittelee. Tilausta surukirjalle kuitenkin oli, sillä sitä myytiin kolme painosta.
Elämä voitti masennuksen bussissa matkalla sairaalasta kotiin, vuosi aviomiehen kuoleman jälkeen.
-- Ajattelin yhtäkkiä, että minä elän ja nousen tästä. Minä matkustan tällä bussilla kotiin ja järjestän kaiken.
Ja niin kaikki järjestyi, samalla tavalla kuin lähes kaksi vuosikymmentä aikaisemmin oli järjestynyt Magdaleenankin ongelma. Kirjasta tuli bestseller.